Olimme Saran ja Jaakon kanssa Itäkeskus-reissulla keskiviikkona. Palautettiin laseja ja kynttilänjalkoja astiavuokraamoon (oli vuokrattu mummun synttärikemuihin) ja sen jälkeen käytiin katselemassa alennusmyynneissä josko jotain kivaa löytyisi. Jaakko ja Sara istuskelivat tyytyväisinä matkarattaissa lelujen kanssa, kun äiti suhasi kaupasta toiseen mitään sen ihmeempiä kuitenkaan löytämättä. Stockmannilla ollessamme törmäsimme Hannu-papan sukulaiseen (terkkuja sinne!) ja jäimme hetkeksi rupattelemaan. Nappasin Jaakon syliini, jotta saisi "jaloitella" rattaissa istumisesta. Samassa hetkessä alkoi Stockmannilla raikaa, ohikulkijat katselivat ihmeissään mikä on homman nimi... Eipä siinä ollut käynnissä muuta kuin Saran ja Jaakon välinen riemukas jälleennäkeminen (istuvat rattaissa niin etteivät näe toisiaan), jota juhlistettiin kiljumalla niin lujaa kuin keuhkoista lähtee. Sara nauraa hohotti kiljumisen lomassa ja Jaakko vispasi sekä käsiä että jalkoja minkä ehti. Tiina-äitiä kovaääninen mekkalointi hieman hävetti, mutta eihän siinä voinut kuin nauraa, pienet mussukat kun olivat niin aidosti onnessaan toistensa olemassaolosta. ;)

Tapahtuneen jälkeen sisarukset ovatkin jutelleet ja kiljahdelleet keskenään enemmän kuin aiemmin. On se kiva, kun on sisko/veli siinä ihan lähellä.