Niin koitti parempi päivä ja lapset heräsivät pirteinä ja energisinä. Aamupalan jälkeen jaksoivat touhuta aikansa lattialla, mutta sitten molempia alkoi selkeästi kyllästyttää samat jutut.

Kaivoin molemmille leivinpaperiarkit rytisteltäväksi, pitkään aikaan ei ollakaan niillä leikitty. Jaakko oli paperista tohkeissaan: rytisti ja huitoi sen minkä ehti naama leveässä hymyssä (rytisti paperia ikään kuin olisi soittanut haitaria). Sara otti tyttömäisesti rauhallisemmin ja siristeli silmiään Jaakon paperin räpistessä korvan vieressä. Piteli vain omasta paperistaan kiinni ja maisteli sitä nuolemalla. Viiden minuutin kuluttua Jaakon paperi oli niin rypyssä kuin olla ja voi, Saran paperi lähes suora ja sileä. Saraa nimittäin alkoi kiinnostaa enemmän sitteri (ja sen nuoleskelu), leikkiköön pojat rajumpia leikkejä ihan rauhassa!