Parin päivän ajan Sara on päättänyt testata Tiina-äidin kärsivällisyyttä ja täytyy myöntää, että hyvin on testeissään neiti onnistunut. Kyllä välillä savu nousee päästä suoraan sanottuna. Sara nimittäin on maailman hitain syömään. Argh!!!! Sara on aina ollut Jaakkoa huomattavasti hitaampi syömään (kun suu on pieni ruusunnuppu), mutta nyt on raja jo ylitetty. Nimittäin neitokainen saattaa pitää yhtä lusikallista suussaan jopa useamman minuutin ennen kuin nielaisee. Ja uutta lusikallista varten suu aukeaa taas useamman minuutin odottelun jälkeen. En tarkoita että Saran pitäisi syödä yhtä tehokkaasti kuin Jaakko (joka taas hotkii liikaa, kun ei maistele ollenkaan, nielee vaan), mutta HIEMAN nopeammin voisi tuo syöminen sujua. No, kaipa tämäkin on väliaikaista (ainakin näin toivoo ja rukoilee Tiina-äiti, heh!).

Löysin muuten tällaisen aivan ihanan runonpätkän netistä, sopii melko hyvin aiheseen...

Lasten pyyntö

Te isot ihmiset ymmärtäkäähän:
voi pientäkin joskus ottaa päähän,

Voi lastakin väsyttää päivän työ,
voi häneltäkin mennä huonosti yö.

Voi ystävä pettää ja huutaa "pomo",
ja muutenkin olla surkea olo.

Voi raivari tulla ja palaa roppu,
kun aina on niin kamala hoppu.

Ei murheet ole vain isojen alaa,
voi pikkuiseltakin pinna palaa.

Voi harmeja sattua aamusta asti,
niin että keljuttaa kamalasti.

Voi äitikin huutaa ja ymmärtää väärin
ja isääkin siepata ylenmäärin.

Voi päivä mennä niin pipariksi,
että on pantava ranttaliksi.

siis....

Koettakaa ottaa lapsenne lukuun
te kuulutte samaan heimoon ja sukuun.

Ei aina paista ja ole kesä,
eikä kotikaan ole kilttien pesä.

Jos paha päivä on sulla ja mulla,
niin annetaan kiukkujen ulos tulla.

niin aina ei vallitse riita ja kränä
ja pysytään muutenkin terveempänä