Tänään kaivettiin taas soittimet esiin ja Jaakko&Sara saivat kokeilla ensimmäistä kertaa rytmimunia. Sara ei munasta innostunut, mutta Jaakkopa soitteli melko näppärästi. Ja kyllä leviää naamalle aina niin leveä hymy, kun Tiina-äiti alkaa laulaa "Jaakko tässä soittaa, soittaa, soittaa...". On jo sen verran tuttu kappale, että Jaakko tietää mitä pitää tehdä.

Muskariin lähtö oli tänään melko kiireinen (tai ainahan se on, mutta tänään extra-kiire), kun Mikko-isi ei tullut mukaan ja Tiinan oli mentävä muskariin kävellen. Huh huh! Piti ihan juoksuksi laittaa, jotta ehdittiin. Ennätysaika kyllä tuli, vaikka nyt on talvikeli ja rattaat lapsineen painaa jo JONKIN verran. Perillä sitten hikisenä ja naama punaisena puuskutin muskari-Maijalle, että "voitko Maija ottaa toisen?". Pikkusen hävetti. No, pääasia ei kuitenkaan ole äidin ulkonäkö vaan se, että lapset nauttivat. Näin se on nähtävä.

Ajattelin, että annanpa Jaakon Maijalle, kun Sara vierastaa välillä. Unenpöppöröinen Jaakko oli kuitenkin kovin kummissaan lujaa laulavasta tädistä ja kun äitiäkään ei ihan vieressä näkynyt, päätti Jaakko hieman protestoida. Ihan asiallisesti käyttäytyi kuitenkin, jossain vaiheessa tehtiin vaihto ja niin Jaakkokin oli oloonsa tyytyväinen.

Kotona hyväntuuliset musisoijat intoutuivat kiljahtelemaan keskenään, taisivat nukkua riittävästi päiväunia niin että energiaa riittää taas pitkäksi aikaa. Siis siihen asti, että seuraava lasti unihiekkaa on saapunut pikkuisiin silmiin.