Lauantaina lähdin Saran ja Jaakon kanssa "maaseudulle" kyläilemään (Mikko luki kotona opiskelujen viimeiseen tenttiin). Tarkoituksena oli hakea Saralle huutamani fleecehaalari matkan varrelta, mutta myyjäpä ei ollutkaan kotona ja niin jäi haalari hakematta. Noh, päätin kuitenkin jatkaa maaseutureitin loppuun saakka, mikäs on talvisia maisemia katsellessa. Vaan jos olisin tiennyt etukäteen millaisia jäisiä, kuoppaisia, pieniä ja kapeita teitä, satoja mutkia ja onnettomia tienviittoja matkan varrella on, niin olisin kyllä ajanut moottoritien kautta. Vaan eipä eksytty kertaakaan, kerran kävin maalaistalosta varmistamassa tien nimen, kun ajattelin ettei ole järkevää körötellä lasten kanssa 7km väärään suuntaan, kun jo muutenkin oltiin hitaan reitin vuoksi aikataulusta myöhässä. Koputin talon ovea, mutta siellä ei ollut ketään. Kokeilin kuitenkin ovea ja se oli auki- ajattelin huhuilla, jos asukkaat eivät vaikka kuulleet koputustani. Samassa kuuluu pihan perältä "Mitä asiaa?!", isäntähän se siellä huuteli. Ja minä vaan kyselen, että onkos tämä sen ja sen niminen tie? No olihan se ja niin jatkettiin matkaa.

Pääsimme perille kyläpaikkaan ja vietimme siellä oikein mukavan päivän Sipin, Annan ja Wilman seurassa. Kisu tosin oli sen verran ujo, että ihmetteli vain kauempaa kummallisia ääniä, joita kaksi mini-ihmistä päästeli (ei ollut ennen tavannut vauvoja). Sara ja Jaakko leikkivät ja touhusivat niin kuin olisivat tavanneet Sipin ja Annan ennenkin. Wilmaa eivät tainneet juurikaan huomata, kun kisu kuikuili sen verran kaukaa.

Kotiin tultiin sitten isompia teitä ja muutaman ostosreissun kautta. Olin sopinut muutamista kaupoista etukäteen ja kävin noutamassa Jaakolle välikausiasuja sekä kenkiä. Lapset nukkuivat koko 1 1/2 tunnin ajomatkan. Sara olikin kotona energiaa pullollaan vaikka kello oli paljon ja oli aika mennä nukkumaan. Kovasti riitti isille kerrottavaa. Jaakkoa väsytti kovin ja poika menikin maitotilkan juotuaan yöunille. Sara siis tarinoi hetken, joi iltamaidon ja meni Jaakon seuraksi höyhensaarille.

Kyllä kyläily virkistää, vaikka rankkoja reissuja ovatkin. Kiitokset vielä vieraanvaraisuudestanne, Sipi, Anna ja Wilma!