Tässä kuvassa on lähes jokapäiväinen tilanne ruokailusta. Kun toinen syö, on toisen tultava viereen seisomaan. Ja niin ruokailutilanne häiriintyy, kun syömään keskittyminen vaihtuu jutusteluksi tai toisen kokeilemiseksi (kuten tässä Jaakko on Saran tukassa kiinni). Toisaalta on suloista huomata, miten tärkeitä Sara ja Jaakko toisilleen ovat. Jos molemmat syövät yhtä aikaa (silloin, kun ollaan molemmat Mikon kanssa kotona) niin aina on kesken kaiken vaihdettava kuulumiset veljen/siskon kanssa, naureskelun kera. Nukkumaan mennessä lastenhuoneesta kuuluu aina armoton kalkatus, kun molemmat hihkuvat sängyissään. Itsekseen ja toisilleen. Yhteinen riemu vaihtuu kuitenkin ennen pitkää tasaiseksi tuhinaksi, joten ollaan annettu lasten purkaa tuntojaan ihan rauhassa ;o)

Kolikolla on myös kääntöpuoli. Leluista käydään jatkuvaa taistelua, yleensä harmitus menee onneksi hetkessä ohi ja löytyy uutta mielenkiintoista puuhaa. Äidin tai isin syliin ei mahdu kerrallaan (kunnolla) kuin yksi ja molemmat haluavat sinne juuri nyt! Tai sisko/veikka pääsee ensin jonnekin missä on kivaa, höh! Mustasukkaisuus on myös tullut kuvioihin, etenkin Sara tuntuu loukkaantuvan saadakseen haluamansa/tarvitsemansa huomion. Mutta osaa se Jaakkokin...

Tästä kuvasta todettakoon vielä sen verran, että Saraa ei yleensä harmita se, että Jaakko ottaa tukasta kiinni. Tässä hetkessä on yhdistyneet nälkä, väsymys ja tukasta kiskominen. :o(