Maanantaina kävimme kyläilemässä Laurin, Aleksin ja Lauran (+Sannan ja Jussin tietysti) luona. Heillä on hieno uusi koti, jossa lapsilla on paljon tilaa leikkiä ja peuhata. Ovella oli vastassa myös Frio-koira, jonka vauhti ja riehakkuus oli Saralle ja Jaakolle liikaa. Lapset kun eivät ole aiemmin olleet koirien kanssa tekemisissä. Frio "pääsi" rauhoittumaan kodinhoitohuoneeseen ja lapset saivat rauhassa tutustua toisiinsa. 2vk vanhempi Lauri-poika oli hiemas mustis, kun Jaakko ja Sara koskivat hänen leluihinsa ja saivat osan äidin huomiosta. Vaan pian kolmikko jo leikki iloisesti keskenään...

672012.jpg

Pienet musikantit pituusjärjestyksessä. Sara joutui kiipeämään kärryjen renkaan päälle ylettääkseen soittamaan. Jaakolta ja Laurilta soitto sujui helpommin. (ihan vaan muistoksi itselle, että tässä vaiheessa Saran ja Laurin pituusero on reilu 10cm ja painoero n.6,5kg.)

Päästimme Frion välillä vapaaksi, jotta lapset saisivat tutustua ja totutella koiraan. Jaakko ei ollut ihan niin hysteerinen kuin Sara, joka silmät valppaasti ja kädet täristen seurasi missä koira meni. Ja annas olla, kun  koira tuli lähemmäs, alkoi Sara täristä entistä enemmän (vaikka oli aikuisen sylissä). Pidimme Sannan kanssa huolen, ettei koira päässyt liian lähelle lapsia, jottei saada aikaiseksi mitään traumoja. ;)

Välipalaa lapset söivät taas kaikessa rauhassa ja turvassa koiruudelta. Päiväunet maittoivat ulkona rattaissa, Sara taisi jälleen nukkua yli 2h. Jaakko heräsikin aikaisemmin ja sai äidin sylistä totutella koiraan. Eikä siinä kauan mennytkään, kun Jaakko jo konttaili lattialla kaikessa rauhassa välittämättä koiran puuhista.

672007.jpg

"Siinäpä hauskan näköinen häntä, mitäs jo nappaisin...?!", tuumailee Jaakko uimarenkaan sisällä.

Ja nappasihan se Jaakko. Hetkeä myöhemmin Frio-koira loikoili Jaakon vieressä olohuoneen lattialla. Aluksi Jaakko vain tarttui häntään ja heilutteli sitä, mutta hetkeä myöhemmin pikkumies päätti myös maistaa sitä. Koira ei ollut moksiskaan, mutta kun Jaakko rohkaistui ja haukkasi hännänpäästä pari kertaa lujempaa, oli Frion mitta täysi. Koira murahti ja siirtyi rauhallisempaan paikkaan... ;)

Myös Sara heräsi uniltaan, yhtä koirapelkoisena kuin aiemminkin. Ruuan syömisestä ei tullut mitään, kun piti vahtia, missä koira on. Ja koirahan vahtasi vieressä, josko lautaselta tai lusikalta tippuisi sattumia suuhun poimittavaksi. ;)  Syötä siinä sitten... Pikku hiljaa Sara kuitenkin tottui koiraan. Oli huvittavaa seurata, kun neidin teki hirveästi mieli kokeilla koiraa, mutta käsi ei koskaan mennyt perille saakka (ojensi kättä koiraa kohti, mutta vetäisi äkkiä takaisin). Äidin kanssa siliteltiin myöhemmin koiraa ja viimeisen puoli tuntia ennen kotiinlähtöä Sara touhusi lattialla niinkuin Jaakkokin. Äidin reippaat lapsukaiset!

Kaikesta hulinasta ja jännittävistä hetkistä huolimatta Saralla ja Jaakolla oli oikein mukava päivä. Juuri ennen kotiinlähtöä Jaakko vielä leikki Annan kanssa pienellä rantapallolla niin vauhdikkaasti, että väsymys iski autossa ja Jaakko nukkui kotimatkan. Jaakko ei tiennyt tuon taivaallista siitä, että haettiin isikin juna-asemalta... (Sara muuten näki ensimmäistä kertaa junan ihan läheltä)

Kiitos vielä Sannalle ja lapsille, tulkaahan meille päin seuraavaksi!