Jaakon ja Saran jutustelu väheni kävelemään opettelun myötä. Viime päivinä jutustelu on kuitenkin lisääntynyt ja esineiden osoittelu/nimeäminen on molemmille mielekästä puuhaa.

Sara juttelee sekalaisia juttuja, mam-mam-mamista kai-kai-kaihin. Sellaista tasaista pulputusta. Sarasta on kiva löytää (=osoittaa, kun kysytään) lamppu, kello ja kukka. Myös sukka löytyy kysyessä, samoin Jaakko.

Jaakon lempisana on tätä nykyä akua/aqua. Sitä hoetaan monen monta kertaa päivässä. Tarkoitusta emme tiedä, mutta pikkumiehelle se on ainakin tärkeä juttu. Jaakko osaa sanoa myös oman nimensä "aakko". Aiemmin "hokemasana" oli "tyttö", siis joskus touko-kesäkuun vaihteessa. Nyt ei ole tytöistä tietoa.

Vaikka lasten omaa persoonallista jutustelua on ihana kuunnella (ja katsoa) niin kyllä kaikista ihaninta on seurata sisarusten välistä kommunikointia. Välillä Sara ja Jaakko innostuvat leikkimään keskenään pitkiäkin aikoja ja silloin he selittävät toinen toisilleen vaikka minkälaisia asioita. Ja se on musiikkia äidin korville! ;o)