Oih ja voih. Nyt on sellainen kausi meneillään, että tuntuu etten yhtenä kappaleena olevana äitinä riitä mihinkään. Pitäisi vissiin olla ominaisuus jonka avulla jakautua kahdeksi. Saisikohan sellaisen tilattua netistä, sieltä kai saa melkein mitä vaan?! ;)

Viime päivinä on siis ollut paljon (lue jatkuvasti) tilanteita, joissa molemmilla on maailman suurin tarve päästä just- nyt- heti- yksin äidin syliin. Huomion tarve liittyy kaikenlaisiin asioihin. Nälkään, harmiin, leikkeihin, läheisyyteen, muuten vain oleiluun. Ja mitäs sitä mieluummin tekisi kun pitäisi rakasta mussukkaa sylissä. Ja vaikka molempia yhtä aikaa.

Aina se vaan ei onnistu. Vaikka mitä kikkakolmosia oon keksinyt ja kehitellyt, pahimmat huudot/harmitukset tulee kun odotetaan ruuan valmistusta, omaa vuoroa tai puetaan päälle. Tältä se riittämättömyyden tunne kai sitten tosissaan tuntuu.