Lähdimme keskiviikkona aamupäivällä ajelemaan kohti Turkua.

Pysähdyimme ja pidimme evästauon KASVIHUONEILMIÖ- nimisessä antiikkia/humpuukkia- myymälässä (jossa myös lounaskahvila). Paikka oli täynnä mitä värikkäämpiä ja mielenkiintoisempia tavaroita,  Sara ja Jaakko eivät oikein  tienneet mihin kaikkialle olisivat menneet ja koskeneet.

Jatkoimme matkaamme majapaikkaamme Heidin ja Calen kotiin (kiitos vaan majoituksesta!), jossa raivasimme paikat lapsiystävälliseksi ja purimme tavarat. (Isäntäväki ei siis ollut kotona ja me saimme yöpyä heidän kodissaan, koska laiva Ahvenanmaalle lähti heti aamusta.)  Nukuimme iltapäiväunet koko sakki ja lähdimme Turun keskustaan katselemaan kaupunkia.

Kävelimme Aura-joen vartta, kävimme pizzalla maanmainiossa Dennis-ravintolassa ja torikierroksen jälkeen palasimme kämpille. Iltapuurot nassuun ja nukkumaan…

Aamulla herätys olikin aikainen, sillä laiva lähti 8.45 ja satamassa tuli olla noin tunti puolitoista aiemmin. Herääminen, pukeminen ja autoon pakkautuminen tapahtui melko ripeän tahtiin, mutta hyvin pysyivät lapset vauhdissa mukana. Satamassa jouduimme tietysti odottelemaan hetken ja hienosti jaksoivat Jaakko ja Sara istua, vaikka Saralla olikin kakat housussa. Vaihdettiin ne sitten siinä autossa.  ;o)  Lapset olivat autokannella ällistyneitä siitä, mihin ovat tällä kertaa joutuneet. Äidin ja isin sylistä oli kaikesta hämmennyksestä huolimatta turvallista seurata mihin oltiin menossa.

Aamupalaa maisteltiin laivan yökerhossa. Lapset ottivat muutamia tanssiaskelia yökerhon parketilla (oli lastenmusaa), sen jälkeen oli aika mennä aamupäiväunille. Olimme pyytäneet hyttiin matkasängyt ja niissä maistui uni vallan mainiosti.

Unien jälkeen lapset leikkivät Muksulassa, söivät päiväruuan kahvilassa, kävivät laivan kannella tuulettumassa ja pääsivät jälleen yökerhon puolelle katsomaan lastenesitystä. Jaakko oli kummissaan esityksen Ruostemiehestä (oli "hieman" pelottava, lähinnä kova ja möreä ääni), Sara hihkui ja taputti mukana. Hetkeä myöhemmin myös Saraa alkoi jänskättää Ruostemies, mutta kaiken kaikkiaan lapset nauttivat esityksestä, jossa Ruostemiehen lisäksi seikkailivat Ville Viking ja Peppi Pitkätossu.

Saavuimme Maarianhaminaan 14.10 ja jäimme iltapäiväksi kaupungin keskustaan. Lapset söivät välipalan kävelykadulla ja kävivät päiväunille. Kun lapset heräsivät, kävimme ruokakaupassa (jossa Jaakko "the nakertaja" järsi perunapussin rikki rouskuttaen multaisia perunoita. Miten ne aina ehtii?!) ja lähdimme ajelemaan kohti Eckerön mökkiä. Loppumatkasta lapset alkoivat olla jo väsyneitä ja nälkäisiä, mutta toimivan viihdytysorganisaation johdosta (musiikkia, leipää, leluja, vettä, äidin päänheilutusta, lisää leipää, lällättelyä, uusia leluja, lisää vettä…) hermo ei mennyt aivan kokonaan. Mökillä lapset tsekkasivat paikat, saivat iltaruuan ja pääsivät lelujen pariin. Pari tuntia hujahti leikkien, kunnes jälleen: iltapuuro ja nukkumaan.

Lapset nukkuivat yön hyvin (kuten normaalisti), mutta heräämisen kanssa ei annettu äidille ja isille armoa. Klo 6.45 oli sopiva aika herätä Ahvenanmaalla, päätti Sara ja herätti mölyillään myös veljensä Jaakon. Siitä se päivä lähti käyntiin vaikka aikainen herätys näkyikin kitinä-käytöksenä etenkin eräällä neidillä… (erittäin yleistä, jos herää liian aikaisin)

Tapahtumia pullollaan oleva päivä lähti käyntiin sillä, että ajelimme (lasten nukkuessa aamu-unia) Jomalan ja Finströmin kautta Saltvikiin, jossa pysähdyimme tutustumaan Kastelholman linnaa. Lapset kantorinkkoihin ja linnan raunioille.

Lapsista oli hirvittävän hauskaa katsella maisemia korkealta. Sara virnuili äidin selässä ja Jaakko huuteli isin selästä, kun linnassa kerran kaikui niin hyvin. Jatkoimme matkaa Viikinkimarkkinoille, jotka pidettiin noin 10km päässä linnasta. Lapset saivat omat "sisäänpääsykaulakorut" ja niitä järsien oli kiva katsella markkinahumua. Markkinoilla oli valtava määrä myyjiä, työnäytöksiä (taonta ja puutyö), viikinkikeittiöiden herkkuja (nam!), taistelunäytöksiä sekä keskiajan musiikkiesityksiä. Katseltavaa ja koettavaa riitti siis useammaksi tunniksi.

Jaakon mielestä mukavinta taisi olla musiikin kuuntelu ja sen tahdissa jammailu sekä nurmikentällä vaeltelu. Sara nautti päättömästä vaeltelusta, ruohon repimisestä ja maistelusta. Ja tottahan toki myös syöminen oli mukavaa.

Sara kävi kokeilemassa kilpeä, kilven omistaja oli kyllä hieman liian pelottava…

Alkoi olla lasten päiväuniaika. Sää muuttui hiljalleen sateisemmaksi, joten päätimme lähteä ajelemaan kiertoreittiä mökille. Tarkoituksena oli kiertää Ahvenanmaan pohjoispuolelle ja tulla sieltä lautalla/lossilla mökin lähettyville (katsoin reitin kartasta). Noin kilometri ennen lauttarantaa tein viisaan huomion (jonka olisi voinut tehdä HIEMAN aikaisemminkin). Lautta oli tarkoitettu vain pyörille, ei lainkaan autoille. Ei muuta kuin takaisin samaa reittiä kuin olimme ajelleet noin reilut 30km. No, se hyöty ajamisesta oli, että lapset nukkuivat riittävän pitkät unet. Siis ainahan asiasta löytyy se positiivinen puoli… ;o)

Mökin lähelle päästyämme kävimme kaupassa ja Mikkoa odottaessa lapsetkin heräsivät. Lauantaiksi oli lupailtu sadetta, joten päätimme lähteä riistasafarille, joka siis alun perin kuului lauantain suunnitelmiin. Paikkaan oli kaupalta vain kahden km:n matka, joten se sopi muutenkin vauhdikkaan päivän jatkoksi. Hyppäsimme safarijunan kyytiin (jota veti traktori) ja teimme mitä mainioimman opastetun kierroksen nähden mm. saksanhirviä, kuusipeuroja, villisikoja (Elvis Junior, Thelma, Louise &porsaat) sekä strutseja.

Safarijuna siis pysähtyi aina tiettyihin paikkoihin, joissa kuljettaja levitti ruokaa vaunun lähelle houkutellen eläimiä lähemmäs. Kesyimmät peurat tulivat aivan ihmisten viereen ja Sarakin uskalsi rapsutella yhtä. Lapset tykkäsivät eläimistä paljon vaikka välillä 45 minuuttia kestänyt kierros tuntui pitkästyttävältä. Rusinoiden avulla lapset jaksoivatkin kierroksen loppuun, jonka jälkeen ajaa hurautimme mökille iltaruualle. Loppuilta kului tiiviisti leikkiessä, lapset nauttivat uusista synttärilahjaleluista, joita otimme mökille mukaan.

Lauantaiksi oli siis luvattu kovaa sadetta, mutta päivä valkeni kirkkaana ja heräsimme kahdeksan jälkeen auringon paisteeseen. Vietimme koko päivän mökillä nukkuen ja löhöillen, ajattelimme, että lapsetkin saavat nukkua univelkojaan pois (nukkuivat parina päivänä hieman normaalia vähemmän päiväunia) ja levätä sunnuntain kotimatkapäivää varten. Koska sadetta ei missään vaiheessa näkynyt, lapset leikkivät mökin viereisessä metsikössä pitkät pätkät tutkien metsän kasvillisuutta. Ketään ei varmasti yllätä se tosiseikka, että Sara maisteli tehokkaasti kaikkea vastaantulevaa. Kävyt taisivat olla suosikkeja, vaikka ilme kyllä kertoi, etteivät ne nyt kovin hyvälle maistuneet.  

"Kato, käpy! Mä maistoin tätä..."

Jaakko oli kiinnostunut sammaleista, poika istui ja murusteli sammalpaakkuja pienemmäksi. Illalla kävimme vielä hiekkarannalla leikkimässä. Jaakosta oli hauskaa heitellä hiekkaa ja Sara, yllätys yllätys, maisteli kiviä ja kaarnan palasia.

Iltaruualla Sara sai noin tunnin mittaisen hepulin, jolloin mikään ei ollut hyvin. Ruoka ei maistunut (paitsi pari lusikallista Jaakon ruokapurkista, kun isi antoi), mikään lelu ei ollut hyvä, jokaisesta asiasta neiti loukkaantui, syli ei kelvannut jne. Itkua ja raivoa riitti, kunnes viimein kaikenlaisten kikkakolmosten jälkeen kylmä kuningatarpuuro teki tehtävänsä. Nälkähän se lapsella oli (se kyllä tiedettiin), mutta ilmeisesti neidillä oli masuvaivoja eikä ruoka maistunut aiemmin. Loppuilta sujuikin paremmissa merkeissä vaikkakin sisaruspari Sara Matilda ja Jaakko Matias osaavatkin ärsyttää toisiaan niin, että äidillä ja isilläkin menee välillä hermo riitelyyn. Jo nyt. Etenkin Jaakko osaa olla todella kovakourainen tuuppiessaan siskoaan ja ryöstäessään tavaroita Saralta. Ja siitäkös poru syntyy.

Sunnuntai kului tavaroita pakatessa. Me vanhemmat pakkasimme tavarat ja siivosimme sillä aikaa, kun lapset nukkuivat päiväunia. Maarianhaminassa ehdittiin jaloitella hetki ennen satamaan lähtöä. Jouduimme odottelemaan laivaan pääsyä noin 45 min. autossa ja ihmeen hyvin lapset jaksoivat odottaa. Välipala olikin siihen rakoon hyvä ohjelmanumero, vaikka jaksoi se Sarakin hauskuuttaa äitiä ja isiä. Neiti on nimittäin oppinut vaativaksi. Osoittaa mitä haluaa ja sanoo topakasti: "hm, hm". Niinhän siinä kävi, että kun minä syötin Jaakkoa takapenkillä niin Sara olisi aina halunnut samaa kuin Jaakkokin. Kaverin on aina parempaa. Mikko-isi oli välillä pulassa sosepurkin kanssa, kun olisi pitänyt saada leipää, vettä, sosetta, rusinaa, leipää, nyt taas sosetta... Onneksi kaikki tuli syötyä, väliäkö järjestyksellä. Sekaisin ne menee mahassa kuitenkin. ;o)

Laivassa lapset ottivat tunnin päiväunet, kunnes laivan henkiläkunta herätti lapset kuulutuksillaan. Argh! (äidillä nousi savu päästä, kun lapset olivat todella väsyjä ja olisivat varmaan nukkuneet vielä toisen tunnin lisää) Loppumatka sujui leikkien niin leikkipaikassa kuin Muksulassakin. Välillä tietysti syötiin ja sitten taas jatkettiin. Sara ajeli mopolla, keinui, istui pieniin kottikärryihin odottaen kuljetusta ja työnteli taaperokärryjä. Jaakko pomppi isin avustuksella pomppulinnassa, kuljetti helmiä rataa pitkin (Ikean lelu), heitteli jättisuurta palloa ja karkaili muille maille vierahille riemun pilke silmissään... No, isi kulkikin välillä karkulaisten perässä, jotta lapset saivat katsella paikkoja siellä missä halusivat. Lopuksi Jaakko vielä nautiskeli pallomerestä (Sara oli kokeillut isin kanssa jo aiemmin, nyt ei pallomeri innostanut) Elmeri-pojan seurassa.

Juuri ennen perilletuloa lapset söivät iltapuuron ja vaihdoimme lapsille yöpuvut päälle. Ajoimme nimittäin Turusta suoraan kotiin. Jaakko nukkui koko matkan kotiin saakka, Sara heräsi loppumatkasta, valvoi hetken (meni hetkellisesti hermo, kun asentoa ei voinut vaihtaa, kukapa haluaisi nukkua samassa asennossa koko ajan) ja nukahti uudelleen.

Ai niin, piti vielä laittaa ylös muutama uusia asia, joita lapset ovat oppineet. (tosi merkityksellisiä taitoja, heh heh!) Sara osaa nyt kaivaa nenää ja syödä spaghettia niin, että imaisee pitkän spaghetin suuhunsa. Tuota nenänkaivuutahan ei meillä mitenkään ole tarkoitus opettaa, mutta neiti keksi sen eräällä automatkalla ja pyöritteli hartaan oloisena sormeaan sieraimessa. Taisi tuntua kivalta, kun oli nenä kuivaa räkää täysi... ;o)

Jaakkokin oppi jotain, mutta en nyt tähän hätään sitä muista, lisään myöhemmin...

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />