Voiko mitään suloisempaa olla?!

Viime päivinä ollaan saatu Mikon kanssa nauraa vedet silmissä, kun Jaakosta on tullut pikku-tanssijapoika. Mikä vaan musiikki kelpaa joraamiseen. Tanssi ei nimittäin ole enää pelkkää jaloilla nykyttelyä tai heilumista sivusuuntaan (kuten ennen), vaan nyt mukana on koko kroppa. Pää ja olkapäät tekevät rytmin tahtiin liikkeitä ja etenkin se päänliike on olennainen osa tanssia. Tanssiminen saattaa kestää melko kauankin, aiemmin riitti 1-2 laulua, nyt joraillaan pitkin päivää, aina kun on mahdollisuus. ;o)