Jaakko on äärimmäisen ennakkoluuloinen. Ihan siinä määrin, että siitä on kirjoitettava erikseen. ;o)

Tähän mennessä on siis maisteltu monenlaista, mutta harva "sormiruoka" (eli sormin syötävä) on maistunut Jaakolle. Oikeastaan ainut sopiva sormiruoka on leipä. Sitä sitten mätetään suuhun kaksin käsin ja niin paljon kuin suuhun vain mahtuu. Leivän antamista siis rajoitetaan, pöydällä voi olla korkeintaan 5 palaa leipää (n.1x1,5cm).

Niin ja kaikki se mikä ei maistu. Maissi, herne, omena, päärynä, banaani, marjat, kurkku, vesimeloni, juusto jne. Valikoimaa siis olisi.

Sitten syy miksi ei maistu. Senhän tietää lopulta vain Jaakko, mutta ilmeitä ja eleitä tutkinut Tiina-äiti arvelee, että kaikki mikä tuntuu sekä sormissa että suussa märältä tai limaiselta ei ole syötäväksi kelpaavaa. Jaakon tyyli on siis kokeilla annettua ruokaa sormilla, virnistää huvittuneena (että tämäkö pitäisi laittaa suuhun) ja viskaista poisheitettäviin lukeutuva ruoka lattialle. Satunnaisesti ruokaa kokeillaan myös suulla, mutta erittäin harvoin se jää sinne pidemmäksi ajaksi saati menisi masuun saakka.

Huolimatta siitä, että Jaakko viskoo suurimman osan sormiruuista lattille tai leikkii niillä, annan Jaakolle aina maku/kokeilupalan sitä mitä Sara syö. Toiveena on ollut, että Saran esimerkillä olisi vaikutusta.

Jaakon kunniaksi on kuitenkin sanottava, että toivoa on. Perjantaina päätin näyttää Jaakon ennakkoluuloista käytöstä Teemulle ja Evelle, mutta kuinkas ollakkaan Jaakko päätti yllättää ja söi kolme vadelmaa melko rivakkaan tahtiin. Kolmas alkoi kuitenkin olla jo liikaa ja pikkumies alkoi kakoa... Hyvä alku kuitenkin!

Tänään annoin lapsille ensimmäistä kertaa raejuustoa (älkääkä kysykö miksen antanut jo aiemmin!) ja suureksi yllätykseksi Jaakko pisteli raejuustoa suuhun supervauhtia. Olin siis lievästi sanottuna ihmeissäni, mutta innoissani siitä, että analyysini ei aivan pitänytkään paikkaansa. Raejuusto kun ei ole mitenkään erityisen kuivaa (Jaakon mittapuulla). Pari tuntia myöhemmin Sara sai välipalalla banaania ja Jaakko raejuustoa. Tarjosin kuitenkin Jaakollekin banaania ja etsiessäni banaaninpalaa hetkeä myöhemmin lattialta tajusin, että se oli mitä luultavimmin "eksynyt" Jaakon suuhun. Testasin asian oikean laidan ja niin poika pisteli lähes puolikkaan banaanin. Hip hei hurraa! Tästä se alkaa...