Raastavat ruokailutilanteet ovat ainakin toistaiseksi takanapäin. En tiedä mikä tossa yhdessä viikossa oli, mutta samanlaista en enää toivo. Ruokailut oli aivan toivottomia tilanteita ja mulla ei hermo kestänyt ollenkaan.

Nyt siis sujuu taas paremmin. Homma on onnistunut niin, että Sara saa aluksi sellaista sormiruokaa, jota Jaakko ei syö. Jaakko kyllä maistaa joka kerta sitä mitä Sara syö, mutta koska heittää "pahan ruuan" pois niin jatketaan "kunnon ruualla". Jaakon syötyä ruuan annan molemmille esim. leipää tai raejuustoa. Kun Jaakko on syönyt omansa, pyyhitään suu&kädet ja Jaakko poistuu pöydästä. Sara jatkaa loput sormiruuat sekä sen varsinaisen ruuan. Näin siis homma sujuu tällä hetkellä.

Kunnes Jaakko yllättää ja syökin "pahaa sormiruokaa".   ;o) Tänään Jaakko huomasi, että herneet ja maissit eivät olekaan kauhean pahoja. Ja niin oli äiti taas ulalla, että miten ruokailu nyt sujuu. Onneksi Jaakko on reipas ja suostui syömään ruokaa samalla kun poimi herneitä suuhunsa. Ja pisteet Jaakolle siitä, että nyt maistuvat myös herneet ja maissit!

Muutamana päivänä olemme käyttäneet ns. kaukalomallista ruokalappua. Sara ei kestä pitää sitä kaulassaan, Jaakko ei ole moksiskaan (pääasia on että ruokaa tulee). Tänään Jaakko keksi, että ruokalappu voi toimia herneiden liukumäkenä. Täytyy sanoa, että olin lähestulkoon ylpeä pienen pojan uudesta ideasta liu´uttaa herneitä ruokalappua pitkin kaukaloon. Heh! Kaikkea ne lapset keksii!

Sarasta on tullut leikkijä. Pienempänä Sara oli koheltaja, joka kokeili kaikkea ja siirtyi taas seuraavaan hommaan. Nyt Sara saattaa touhuilla itsekseen vaikka mitä, pääasiassa jutustelee ja puuhastelee itsekseen välillä somasti hymyillen. Välillä leikki on yhteistä, silloin esim. syötetään pehmoleluja, peuhataan sohvalla, kiljutaan/pulistaan/nauretaan yhdessä tms. Aivan ihana on seurata lasten juttuja. Tänään makoilin sohvalla ja kun vilkaisin vieressä touhuavia lapsia niin Sara syötti nallea haarukalla itsekseen hyräillen ja Jaakko juotti kirahvia suoraan keltaisesta kannusta ja joi välillä itsekin. ;o) Olisipa joku videokamera huoneen nurkassa joka tallentaisi nämä hauskat hetket.

Jaakon tanssivimma on vähentynyt ja tilalle on tullut autoleikki (leikkii autolla tai kahdella, ajaa ja päristää) sekä loputon selitys. Juttua riittää aamusta iltaan. Sarakin on alkanut jutella enemmän. Saran suosikki"leluja" ovat isin kengännauhat (uudet, irtokappaleet, ei siis kengissä kiinni) sekä legot.

Parina päivänä on kokeiltu yksiä päiväunia. Perjantaina lapset nukkuivat rattaissa 1 h 20min., lauantaina sisällä1h 50min. Unien pitäisi olla vieläkin hieman pidemmät, jotta iltaruualla ei tarvitsisi kiukutella väsyneenä. Yöunille lapset ovat käyneet 1/2-1h normaalia aikaisemmin ja nukkuneet normaalisti aamuun saakka. Toistaiseksi pidämme vielä kiinni kaksista unista, päivä sujuu selvästi paremmin niin. Kyläilypäivinä tai muuten tarpeen tulleen lapset pärjäävät vain yksillä unilla, joten hyvä, että tuli testattua.

Ai niin, se piti vielä mainita, että jätän suosiolla syömisen harjoittelun hetkeksi. Kokeilen sitä kuukauden, kahden päästä uudestaan. Luin muiden monikkoäitien kokemuksia syömisistä ja totesin, että turha kärvistellä... Kyllä sitä tässä maailmassa ehtii!