Tänään sattui ja tapahtui- taas.

Olimme lähdössä lasten kanssa ulos. Minulla on tapana päästää toinen lapsista oven edustalle leikkimään siksi aikaa, kun puen toisen. Sara oli ensin valmis ja päästin pikkuneidin katselemaan lintuja tarkistaen samalla, ettei pihassa ole lätäköitä, joissa Sara voisi kastella itsensä. Puin Jaakon ja päästin hänet Saran kaveriksi varaston edustalle (jossa Sara siis puuhaili). Kului 20 sekuntia- vedin ulkohousut jalkaani ja menin saman tien tarkistamaan, että lapset ovat edelleen siinä (jossa siis olivat hetkeä aikaisemmin). Lapsia ei kuitenkaan näkynyt ja kysyin ohi kulkevalta naapurilta, että näkyykö lapsia. "Juu, tuolla ne on!", naureskeli naapuri ja osoitti toisen talon kulmalle. Säntäsin hakemaan lapsia ja mikä näky siellä odottikaan! Molemmat lapset hyppivät kiljuen 10cm syvässä mutalammikossa. Jep jep. Eipä paljon naurattanut.

Raahasin molemmat lapset oven edustalle, laitoin Jaakon rattaisiin ja aloin tutkimaan vahinkoja. Sara oli aivan yltä päältä kurassa, joten vaatteet menivät sukkahousuja myöten vaihtoon (siis kurikset, haalari, hanskat, kengät, sisävaatteet). Hoitopöydällä ollessa Sara nappasi korista aurinkorasvatuubin ja sai sitä neuletakilleen. Tilannetta ei tietenkään helpottanut se, että Sara oli kiukkuinen kuin ampiainen, koska aamupäivien ulospukemiset tapahtuvat nykyään aina itkun kanssa (Sara on väsynyt). Noh, sain Saran puettua ja vaihdoin Jaakolle kengät. Pääsimme viimein puistoon, johan se lähteminen olikin hieman kestänyt...

Puistossa kaikki meni mukavasti. Jaakko keksi miten auto vedetään narusta ja oli uudesta jutusta erityisen onnellinen. Malttoi kuitenkin keinua hetken ennen kuin jatkoi auton vetämistä. Sara touhusi normaaliin tapaan lapioiden ja hiekkakakkujen parissa.

Kotiin tullessa toimin aina seuraavasti. Riisun yhden lapsen kerrallaan ulko-ovella/tuulikaapissa.Toinen odottaa vuoroaan rattaissa. Tällä kertaa riisuin ensin Saran ja päästin hänet katsomaan kirjoja/leikkimään sisälle. Riisuin myös Jaakon ja päästin samoihin hommiin Saran kanssa. Aloin laittaa pukuja ja kenkiä paikoilleen, kunnes kuulin vessasta wc-pöntön kannen pauketta. Säntäsin vessaan ja siellähän se Sara heilutteli wc-raikastinta ja levitti ko.ainetta pöntön kannen päälle. Ei muuta kuin supernopeasti käsien pesu ja vessan ovi kiinni.

Mitä tästä kaikesta opin?

• Vaikka lapset yleensä osaavat leikkiä ulkona nätisti odottaessaan äitiä ja siskoa/veljeä niin siitä huolimatta jatkossa odotetaan rattaissa. Ei kiitos enää tuplapukemisia!
• Muista tarkistaa koti uloslähtiessä, jotta lapset voi sisääntullessa päästää sinne turvallisin mielin.
• Sehän ei siis ole lasten syy, että kuralätäkössä leikkiminen on kivaa ja siinä tulee sotkua. (lähinnä muistutus itselle)

Asioissa on myös aina se positiivinen puoli:

• Saralla oli kakka, joten saatiin hoidettua se samaan aikaan vaatteidenvaihdon kanssa.
• Jaakolla oli vain märät kengät, asiat olisivat voineet olla paljon huonommin!
• Jaakko sai testata uusia punaisia kumisaappaita kenkien ollessa märät ja mutaiset. Saappaat oli sopivat ja toimivat! ;o)
• Tuli laitettua kaikki hanskat pesuun, huomenna tämä porukka näyttää siistiltä ja puhtaalta puistossakin- ainakin hetken!

Niin ja sitäkin tuli tuossa kaiken keskellä pohdittua, että mikäli joku vielä on sitä mieltä, että "siinähän ne kaksi menee missä yksikin" tai "kaksi kärpästä yhdellä iskulla" (kuolemattomia lauseita, joita me monikkovanhemmat saamme hyväätarkoittavilta ihmisiltä kuulla) niin tervetuloa vaan testaamaan väitteiden todenmukaisuutta. Asia voi tuntua yksinkertaiselta periaatteessa, mutta on monesti käytännössä jotain ihan muuta. ;o)