Pääsimme viimeinkin toteuttamaan tuota Jaakon pitkäaikasta lempilaulua "metrolla mummolaan". Helena-mummi ja Markku-ukki ovat lomailleet tämän viikon, joten nyt oli sopiva hetki lähteä seikkailemaan mukkilaan julkisilla kulkuneuvoilla.

Matka alkoi reippaalla kävelyllä kohti juna-asemaa (liian reippaalla, luulin, että myöhästytään ja paniikissa työnsin rattaita pikavauhtia sateessa). Junamatka sujui mallikkaasti ja lapsilla riitti ihmeteltävää niin lipunleimauslaitteissa kuin maisemissakin. Matkalla syötiin tietysti myös eväitä... ;o)

1051100.jpg

Helsingin keskustassa vaihdoimme kulkuvälineen metroon. Kesti hetken, että löysin sopivan väylän asematunneliin, tuplarattaiden kanssa kun ei ole mitenkään erityisen simppeliä kulkea kapeissa liukuportaissa tai piilossa olevilla hisseillä (piti oikein miettiä, että missä ihmeessä kaikki hissit ovat!). Lapset istuivat rattaissa vaihtuvia maisemia ja ihmisten vilinää katsellen. Metromatka oli aluksi erityisen jännittävä, Jaakon ilmeestä ei oikein ottanut selvää, tuntuiko metrolla matkustaminen miellyttävältä vai karmaisevalta. Ovien aukeaminen ja sulkeutuminen piippauksineen oli jännittävä hetki jokaisella asemalla. Äidin vieressä istui kuitenkin mukava täti, jonka jutustelu ja hymyt helpottivat Jaakon matkantekoa ja loppumatkasta irtosi jo hymykin. Niin ja täti sai vilkutukset, kun jäi pois Itäkeskuksessa. Lapset myös vilkuttelivat metrosta poistuville.

Perillä mummi ja ukki olivat vastassa ja voi sitä riemua, kun lapset näkivät isovanhempansa! Jaakon heilumisesta ja riehumisesta ei meinannut tulla loppua. Tässä vaiheessa matkaa kello oli jo sen verran, että oli ruoka-aika. Lapset saivat ruuan paikallisessa hampurilaisravintolassa, tosin ruokana oli oma pöperö eikä hampurilaiset. Veden juominen pahvimukista oli kuitenkin ruokailun kohokohta, joten veden kulutus oli normaalia suurempi. ;o)

Vatsojen ollessa täynnä jatkoimme matkaa vielä bussilla. Jaakko ei olisi malttanut enää istua paikoillaan, taisi päiväunet painaa päälle. Lapset kävivätkin päikkäreille lähes heti mukkilaan saavuttuaan. Unien jälkeen iltapäivä jatkui mukavien leikkien parissa. Sara leikki laukulla ja huivilla, Jaakko järjesteli ukin kenkiä uuteen järjestykseen jne. Lapset seurasivat mummin ja ukin touhuja, Jaakko katsoi tarkasti kun ukki teki salaattia. Nyt on ainakin kurkun (vihannes sellaisen) leikkaaminen hallussa.

Illalla Mikko ja lapset ottivat minut kyytiin metroasemalta (kävin kampaajalla, ah mitä luksusta!), haimme Jaakolle kumisaappaat matkan varrelta (taas näitä huutonet-kauppoja), tiputimme kenkäpussin kaksosperheeseen (ylimääräisten tavaroiden myyntiä) ja pääsimme viimein kotiin. Sara nukkui koko matkan, sillä päiväunet olivat jääneet aivan liian lyhyiksi. Jaakko sen sijaan oli autossa vallattomalla tuulella, mutusteli naksuja, jorasi musiikin tahtiin ja riehui minkä turvavöiltään pystyi. Kotona syötiin vielä iltapalaa ja sitten nukkumatti jo heittelikin hiekat...

Mukava, tapahtumarikas päivä. Sää olisi voinut suosia hieman enemmän, mutta mitäs tuosta. Ihan heti en lähde uudestaan julkisilla, hattua nostan niille jotka jaksavat (*vilk vilk*). Mutta kyllä me vielä seikkailemaan lähdetään, saapi nähdä minne seuraavaksi...