Torstaina meillä oli treffit jo heti aamusta ja kiirehän siinä tuli (syystä että Mikko unohti herättää minut). Vauhdikkaista aamutoimista, syömisestä, autoon pakkautumisesta ja ajomatkasta huolimatta meillä oli mitä mukavin yhteishetki Rauhan, Riehun (1v.3kk) sekä heidän äitinsä kanssa. Tytöt perheineen muuttavat viikonlopun aikana kauas uuteen kotiin, joten tapaaminen oli viimeinen ainakin joksikin aikaa. Ehkäpä uudessa kodissa sitten seuraavan kerran! ;o)

Niin, lapset touhuilivat mukavasti keskenään. Tytöt olivat odottaneet Jaakkoa ja Saraa, Jaakko puolestaan treenannut toisen tytön nimeä koko automatkan ( = "lljaa"). Tyttöjen kielessä Jaakko = "Naa", Sara on vielä liian vaikea lausuttavaksi. Sara ja Jaakko olivat tohkeissaan uudesta paikasta ja erilaisista leluista (ollaan käyty viimeksi lähes vuosi sitten, joten kuka sitä nyt muistaisi?!). Jaakko teki tupatarkastusta ja kierteli&katseli paikkoja. Lapset myös halailivat ja paijailivat toisiaan, samat jutut ovat tärkeitä molemmille kaksospareille. Huippusuosittuja juttuja olivat myös mm. hyllykön läpi kiipeily (jonka sitten tytötkin oppivat isommiltaan, heh heh), puhelimella soittelu, kissanlelun huiskutus (kts.kuva alla) ja bananilaatikossa istuskelu.

1183065.jpg

Sara huiskutti hienosti kissan lelua, mutta säikähti pahemman kerran, kun kissa tarttui siihen kiinni.

1183059.jpg

Me tässä vähän seilataan?! Nokka kohti Rauhan ja Riehun uutta kotia!

Kukonlaulun aikaan heränneet tytöt sippasivat kesken leikkien, joten Sara ja Jaakko ruokailivat kahdestaan. Ruokailun lomassa he saivat seurata kilpikonnan ateriointia ja sekös oli jännää! Alla olevassa kuvassa kilpparin rapistelu pelottaa Jaakkoa ja poika-parka kulkee pitkin seinän viertä. ;o)

1183062.jpg

Meidän iloksi tytöt heräsivät torkuiltaan vielä ennen lähtöä, joten saimme vilkuttaa heille ja toivottaa turvallista kotimatkaa. Voikaa hyvin, kaverit (ja äidin kaveri)! Viestitellään ahkerasti! Voimahalit sinne kotiutumisen keskelle!

Mukavan kyläreissun jälkeen suuntasimme lasten kanssa kohti Helena-mummin työpaikkaa. Se on aivan kyläpaikan lähellä, joten kymmenen minuuttia kylästä lähdön jälkeen seistä törötimme mummin työpaikan kahvihuoneessa kaiken kansan ihmeteltävänä. Mummin työkaverit seurasivat hymyhuulin lasten touhuiluja, piirtämistä, rasvapurkkien tutkimista sekä kahvihuoneessa juoksentelua.

1183056.jpg

Reilun puolen tunnin "show:n" jälkeen oli aika mennä päiväunille, tunti normaalia päivärytmiä myöhemmin. Lapset nukkuivat ulkona vajaan tunnin päiväunet, söivät unenpöppörössä välipalan ja ihmettelivät vielä poran ääntä. Sitten olikin aika suunnata kohti isin työpaikkaa. Haimme isin työpaikalta, kävimme ihmettelemässä uutta hienoa kauppaa ja ajoimme kotiin iltaruualle. Illalla ihmettelimme vielä kuvia ja videoita telkkarin kautta, lapset olisivat katsoneet niitä yhä uudestaan ja uudestaan. Taisi aamun kyläreissu olla heillekin mieliinpainuva.

ps. Liiallisen mieliinpainuva se oli lähestulkoon myös minulle, sillä Jaakko oli laittanut keittiössä kaksi liettä päälle ja kuumuus ehti sulattaa pullista sokeria liesille. Onneksi liedet eivät olleet päällä kuin muutaman kymmenen sekuntia, ties mitä olisi voinut tapahtua... (Tätä lieden nappuloiden räpeltämistä on ollut kotonakin, liesisuojasta huolimatta. Pojan kanssa saa olla nyt koko ajan erityisen tarkkana!)