Ennen Lotta-serkun tapaamista kävimme lasten kanssa lääkärillä hakemassa reseptejä rasvoja varten. Harjoittelimme koko automatkan sanomaan lääkärin nimeä ja Jaakon mukaan mukava ihotautilääkärimme on "papu *pärinää*". Siis etunimi on "papu" ja sukunimi auton pärinää. Lääkärin sukunimi muistuttaa sanaa auto, joten Jaakon mielestä on loogista, että se tarkoittaa autoa. ;o) Kerroin (ja Jaakkokin suostui sanomaan) lääkärille tästä uudesta nimestä ja hän totesi, että "tämän muistan aina". Taidettiin saada lääkäri hyvälle tuulelle, vaikka hän toki sitä oli jo valmiiksi. (Sara ei sitä kyllä tajunnut, kun säikähti ja luuli jäävänsä lääkärin kanssa kaksin huoneeseen, kun painelin hakemaan karkuun juossutta Jaakkoa).

Lotta-serkun luona riitti vilinää. Kolme lähes saman ikäistä tenavaa saa aikaan aikamoisen kaaoksen. Vaikka taisivat Sara ja Jaakko olla syypäitä tavaroiden levittämiseen, Lotta vain seurasi vierestä ja matki serkkujaan. ;o) Hanna sai järjestellä Tupperware-kipponsa uudelleen, kun lapset olivat levittäneet ne koko keittiön kattavalle alueelle ja jopa hieman olohuoneen puolelle. Myös lelut olivat hujan hajan ja jostain sieltä välistä kulki reitti, jota pitkin ravattiin/kiipeiltiin. Lapset nukkuivat päiväunet ulkona rattaissa, kun me äidit ulkoilimme ja rupattelimme. (viimeksi nukkumisista ei tullut mitään ja saimme lapset nukkumaan tunnin/reilun tunnin unet rattaissa työntämällä)

Päiväunien jälkeen lapset innostuivat myös hyppimään ja riehumaan Tumen ja Hannan sängyllä, voi sitä riemua! Jaakko oli aivan intona, kun Hanna kutitteli ja kiusoitteli poikaa... Ennen kotiin lähtöä ehdittiin nähdä vielä Tume-enoa. Ensimmäisten minuuttien ajan lapset ihmettelivät enoaan, mutta eivät enää vierastaneet. Ja sitten jo seliteltiinkin enolle vaikka mitä... :o)

Kiitti mukavasta päivästä, Hanna ja Lotta!