Perjantaina suuntasimme auton nokan jälleen kohti ystäviemme Onnin ja Oivan & vanhempien kotia. Luvassa oli mukavaa yhdessäoloa ja pippuripihvejä (aikuisille). Lupaukset täyttyivätkin ja ilta oli oikein mukava! Pienet miehenalut olivat päässeet hienosti kävelyn makuun ja tepastelivat jo pitkiä matkoja varmoin ottein. Sara ja Jaakko eivät viitsineet kauaa vierastaa, vaan löysivät pian perheen eläimet sekä jo tutuiksi tulleet lelukorit. Korien sisältö on aina yhtä mieleinen, sillä siellä on PALJON sellaista, jota meillä ei ole.

Meillä ei ole myöskään tuhkaluukkuja, joten Sara päätti hieman kokeilla, miltä tuntuu olla yltä päältä noen peitossa. Jaakko taantui reilulla puolella vuodella ja testaili vanhaa kävelytuoliaan (annettu siis meiltä eteenpäin). Se oli jotenkin tuttu kapistus ja siksi kiinnosti molempia lapsia erityisen paljon... Jaakkoa kiinnosti myös kissojen ruoka ja jos kuppia ei olisi nostettu pois, olisi Jaakko varmaan seissyt koko loppuillan kupin äärellä (ja pikkumiehet imeskelleet kissanruokaa). Saran ja Jaakon Top10 suosikkeihin kuuluivat myös jääkaapin kyljessä olevat Muumi-aiheiset magneetit, kirjakorin kirjat, huoneesta toiseen ravaaminen sekä syöttötuoliin kiipeily. Illan päätös oli palikkaleikki, jossa lapset rakentelivat yhteistuumin torneja.

Tiina ja Mikko kiittävät emäntää ja isäntää erityisen mukavasta illasta sekä makoisista pippuripihveistä! Nam! :o)

ps. Jaakko on erityisen kiintynyt Minnaan. Aina, kun puhumme, että lähdetään Onnille ja Oivalle, mainitsee Jaakko ensiksi "Mnna" tai "täti". Seuraavaksi ajatuksissa on koira... Lauantaiaamu alkoi "tädin" muistelulla, Jaakko ravasi ympäri kotia ja hoki "täti, täti". Eilistä piti sitten heti aamutuimaan muistella valokuvia telkkarin kautta katsellen... ;o)