Tänään kävimme pitkästä aikaa mukkilassa. Jaakko odotti kovasti, että saisi soittaa pianoa: aina, kun sanoimme, että lähdetään mummin ja ukin luokse, Jaakko näytti etusormillaan, kuinka pianoa soitetaan. Perille päästyämme poika juoksikin heti pianon ääreen, mutta jotain puuttui. Nimittäin ukki. Jaakko katseli joka paikkaan ihmetellen, sillä ukki on Jaakon pianonsoittokaveri eikä soittaminen ilman ukkia ollut ollenkaan sama asia kuin ukin kanssa. ;o)

No, ukki oli vielä kotimatkalla (töistä) ja kotiuduttuaan pääsi heti tositoimiin. Ja niin oli pieni Jaakko-poika onnellinen.

Ja onnellisia olivat molemmat lapset koko illan. Mummi ja ukki leikkivät ja touhusivat pienten vauhtivekaroiden kanssa: rakenneltiin torneja (ja kaadettiin!), hoidettiin vauvaa, keikuttiin sängyllä, kuunneltiin keittiön radiota, syliteltiin, luettiin kirjoja, kiikuttiin nuken kehdossa jne. Välillä syötiin ja sitten taas jatkettiin. Välillä piti kerrata mukkilan sääntöjä, mitä saa tehdä ja mitä ei (mm. rämpätä valoja, painella vahvistimien ym. soittovekottimien nappuloita, käännellä uuninnappuloita, ottaa cd-levyjä jne.). Onneksi saa tehdä-listaan kuuluu enemmän, joten kivaa oli. Nähdään taas, "miimi" ja "kukko"! ;o)