Vietimme tänään lasten kanssa iltaa Hukkalassa (Mikko-isillä työpäivä ja illanvietto). Mummun ja papan tapaamista odotettiin kovasti, mutta vastassa oli joku muukin, nimittäin Riitta, joka oli tullut katsomaan lapsia (ja meitä aikuisiakin ehkä). Ilta oli oikein mukava, lapset touhusivat totuttuun tapaan ne "tavalliset Hukkalan jutut" * sekä kaikkea muutakin: pappa viihdytti lapsia saunaosastolla, jossa lapset innostuivat siivoamisesta, mummu leikki lasten kanssa piilosta, pappa liimaili Saran poskiin "laastareita", yhdessä katseltiin suku on pahin-muistipelin kortteja ja tunnistettiin tuttuja kasvoja jne. Kivaa oli!

Jaakko kiinnostui tuosta Riitta-tyypistä, vaikka aluksi hieman vierastikin tätä. Viis sillä ollaanko nähty aiemmin vai ei (ollaan!). Iltapalapöydässä Jaakko kuitenkin harjoitteli jo kovasti Riitan nimen lausumista. Ihmetys oli suuri, kun Riitta tulikin samaan autoon kanssamme (heitimme kotiin matkan varrelle) ja Riitan poistuttua autosta loppumatka kuluikin Riittaa miettiessä. "Titti", totesi Jaakko otettuaan tutin pois suusta. "Riitta meni kotiin", vastasin. Hiljaisuutta ja Jaakon aivojen raksutusta: "Titti". "Joo, Riitta meni kotiin." Näin jatkettiin koko kotimatkan ajan Saran jo nukkuessa takapenkillä. Kotiin tullessa kello oli paljon, joten mietiskelevä Jaakkokin nukahti nopeasti. Mahtaakohan pienellä pojalla olla "Titti" vielä aamullakin mielessä, saas nähdä...

* mm. pianon soittaminen, portaissa kiipeily, posliinienkelin musiikin tahdissa tanssiminen, pallon potkiminen, kirppuleikit, syöminen