Kahden päivän ajan lapset ovat nauttineet todellisista kurakeleistä. Molemmat ovat joka päivä yltä päältä ravassa, joten äidillä (=minulla) riittää tekemistä, kun tulemme sisään. Kahden lapsen ulko- ja kuravaatteiden selvittelyssä kuluu minuutti jos toinenkin...

Eilen järjestelin jälleen vaatteita ja kenkiä, kun olohuoneesta kuului Saran hihitystä. Mietiskelin mielessäni, että mikähän siellä nyt noin kivaa on. Tein kuitenkin hommani loppuun ennen kuin selvitin hauskuuden lähdettä. (siis aina on olemassa se riski, että jokin kielletty on hauskaa, eikö vain?!)

Tälläkin kertaa tuo kiva kuuluu kategoriaan kielletty, mutta ei onneksi ollut pahimmasta päästä. Sara ja Jaakko ne vaan silppusi ja heitteli vessapaperia olohuoneessa. Hihii!