Maanantai-iltana teimme retken rannalle. Matka kuljettiin ratikalla, joka olikin ruuhka-ajalle tyypilliseen tapaan aivan tupaten täysi. Sara ja Jaakko viihdyttivät kanssamatkustajia heittäytymällä riehakkaiksi: keikistelivät, lähettivät lentopusuja ja naurattivat paikallisia viemällä toisiltaan tutin suusta. Meren rannalle päästyämme löysimme kivannäköisen leikkipuiston, jossa lapsia kiinnostivat kuitenkin kivet. Ainoastaan Lilja puuhasteli kukkien ja merinäkymän parissa, muut pyörittelivät ja heittelivät kiviä koko sen ajan, kun olimme puistossa. Sara laski muutaman kerran liukumäestä, mutta muuten kivien lumo kiilui kaikkien lasten silmissä.

Jaakko suorastaan rakastui kiviin. Niitä piti pussailla niin tehokkaasti, että pois lähtiessä naama oli aivan likainen. Mikähän niissä nyt niin viehätti?

Tarkoituksenamme oli mennä syömään illallista johonkin paikalliseen ravintolaan, mutta kaikkien yllätykseksi sellaista ei rannan lähiympäristöstä löytynyt. Siis yhtään sopivaa ravintolaa, johon lasten kanssa olisi voinut mennä ja josta olisi saanut ruokaa. Löysimme vain pienen internet-kahvilan, jossa saimme lämmitettyä lasten purkkiruuat (vesihauteessa). En tiedä olisiko ravintolassa istumisesta loppujen lopuksi tullutkaan mitään, sen verran vauhdikasta väkeä Sara ja Jaakko olivat. Meillä vanhemmilla oli täysi työ saada lapset pysymään rattaissaan, kun sisarukset vääntelivät naamojaan, leikkivät piilosta (laittamalla päät kuomujen sisään), hyppimällä rattaissa yms. Siitä siis nuo sekopäiset ilmeet! ;o)

Ilta alkoi jo hämärtyä, kun lähdimme kahvilasta kohti "kotia".