Tänään vietimme mukavan illan entisen työ- ja opiskelukaverini perheen luona. Siellä lapset ovat jo isoja, mutta Veera jaksoi leikkiä ja touhuta Saran ja Jaakon kanssa koko illan. Ilta oli meille vanhemmille silkkaa luksusta: ensimmäinen kyläily, jolloin ei tarvinnut tehdä inventaariota kaikista särkyvistä tavaroista ensimmäisellä minuutilla, juosta lasten perässä vahtimassa jokaista liikettä jne. Kiitos siis Veeralle huippuhyvästä lasten viihdytyksestä!

Sara ihastui Lulu-koiraan ja näytti sille Veeran huoneesta löytyneitä esineitä.

Jaakko pelasi pallolla sellaista vauhtia, että posket helottivat punaisina. Kun Veera hieman huilasi, tuli Jaakko viereen, komensi "tyttö!" ja kiskoi mukaan pelaamaan. Ikäeroa 10 vuotta, mutta yhteistyö sujui. ;o)

Illalla kotiin tullessa jätin kauppakassin pöydälle ja menin riisumaan takkia eteiseen. Aloin ihmetellä hiljaisuutta ja sitä, ettei lapsia näkynyt missään. Siellähän ne lapset istuivat keittiön pöydällä kauppakassin äärellä ja söivät viinirypäleitä suoraan paketista...

"Ota sisko rypäle!"