Lotta ja Hanna tulivat tänään viettämään iltaa meille, joten piiiiitkästä piiiitkästä aikaa serkukset näkivät toisiaan. Vaikka yritin tuulettaa Saraa ja Jaakkoa sadesään ulkoilulla ennen Hannan ja Lotan tuloa, olivat lapset virtaa täynnä ja meno siis sen mukaista. Lotta-parka oli aivan surkeana, kun Sara töni ja tuuppi, vei tavaroita käsistä ja löi. Jaakkokin osasi olla epäkohtelias, mistä ihmeestä mahtoi tuo sekopäisyys tullakaan. Lapset ovat harvoin näin ilkeitä muille, olivatkohan olleet niin ikävissään, että nyt näkemisen riemu muuttui täydeksi kaaokseksi. Ja me äidit, kun ajattelimme, että onpas mukava nähdä... Juu, meni sitten ruuanlaitto hieman pitkän kaavan mukaan ja pullanpaistokin kesti nelisen tuntia (puolen litran taikina, heh), kun piti ojentaa ilkikurista väkeä vähän väliä.

Onneksi joukkoon mahtui paljon myös hyviä hetkiä.

Lotta ja Jaakko katsovat Pikku Kakkosen Tuttiritaria. Hyvä biisi, jonka mukana kannattaa jorata!

Sara on juuri antanut Lotalle ruiskusta lääkettä. Ei tainnut maistua hyvältä... ;o)

Hanna sai lapsilta paljon pusuja ja haleja, kun kaikki kolme innostuivat juoksemaan sohvan ja Hannan sylin väliä. Saralla ja Jaakolla on meneillään vaihe, jolloin kaikki tutut naiset ovat tosi tärkeitä...

Kaikesta kurjuudesta huolimatta oli kiva nähdä isoksi tytöksi kasvanutta Lottaa. Toivottavasti nähdään pian uudestaan, jospa sitten sujuisi leikit hieman rauhallisemmin.

Hannan ja Lotan lähdettyä sain lapset rauhoittumaan. Kuuntelimme (ja katselimme) svt:ltä ruotsalaisten jazz-muusikoiden soitantaa, olipa joukossa yksi suomalainenkin saksofonisti. Jaakko jammaili äidin sylissä hammondien soittoa kuunnellen, Sara touhusi omiaan. Myöhemmin lapset innostuivat vielä kiipeilemään sohvalla (mistä sitä virtaa kerta kaikkiaan riittää näille kahdelle???), mutta rauhoittuivat uudelleen maiskutellessaan pullaa iltapalaksi.