Huolimatta Saran kiukkukaudesta (tai juuri siitä johtuen) hellyyttä tarvitaan tällä hetkellä erityisen paljon. Molemmat lapset istuskelevat pitkiä aikoja sylissä ja tuntuu, että syliin on tunkua koko ajan. Yllättävän hyvin lapsille on kelvannut jaettu syli (siis silloin, kun on päästävä yhtä aikaa), Sara on ehkä hieman tarkempi siitä, että vain hän mahtuu syliin...

Eilen lapset istuskelivat päiväunien jälkeen sylissäni ja kävivät välillä leikkimässä palaten aina takaisin syliin. Jossain vaiheessa Jaakko tuli syliini, otti äitiä hellästi poskista kiinni ja alkoi lähestyä huulet supussa. Ajattelin saavani pusun pieneltä pojaltani, mutta yllätys olikin melkoinen, kun pusun sijaan Jaakko päättikin päristellä. Siinä sitä sitten naurettiin yhdessä, että olipas hauska juttu! No, sain sitten myöhemmin pusunkin, kun sitä kauniisti pyysin. ;o)

Uloslähtiessä olin pukemassa Saraa, kun Jaakko jo paineli pitkin pihaa. Sara oli jälleen kerran huolissaan velipojan olinpaikasta ja huuteli sisältä lujaan ääneen "Kaaakkkkoooo!!!". Jaakko palasi sisälle, tuli antamaan siskolle halin ja palasi takaisin hiekkalaatikolle Nean ja Janin luokse. Tämä tapahtui moneen kertaan ja lapsilla oli valtavan hauskaa, kun Jaakko oikein rysäytti Saran kaulaan ja antoi ison halin.

Suloista seurata lasten keskinäistä yhdessäoloa, mukavaa vaihtelua jatkuvaan riitelyyn.