Tänään saimme nauttia maalla Onnin, Oivan ja Minnan seurasta. Lähdimme liikkeelle heti aamusta, joten ehdimme ulkoilla reilusti ennen ruokailua ja päiväunia. Jaakko oli odottanut kovasti, että pääsee ajamaan traktorilla, eikä siinä kyllä kauaa nokka tuhissut, kun Jaakko jo istuskeli (polkuauto)traktorin ratin takana. Oiva-parka oli aivan surkeana, kun kaverit olivat tulleet ryöväämään ja omimaan traktorin.

Oikea traktori ei sen sijaan Jaakkoa kiinnostanut, taisi olla liian iso ja pelottava. Sarakaan ei halunnut kokeilla isossa traktorissa olemista vaan tyytyi seuraamaan Onnin ja Oivan touhuja (pojat olivat niin elementissään suuren traktorin ohjaimissa).

Traktorin ihailun jälkeen lapset saivat ihmetellä vasikoiden touhuja. Sara oli vasikoista aivan innoissaan, ojensi kättään (kuten kissalle tai koiralle ojennetaan, että saavat haistaa)  ja kun vasikka tuli lähelle, peruutti Sara äkkiä kikattaen kauemmas. Myös isokokoiset lehmät tulivat tutummiksi, kun lapset kävivät ihailemassa niitä lähempää.

"Muu!", sanoo lehmä.

Sisällä leikit alkoivat saman tien ja ruokailukin onnistui yhtä aikaa. Onnin ja Oivan rytmi on hieman aikaisempi, joten Sara ja Jaakko rauhoittuivat ennen omaa uniaikaa matkasängyissä kirjoja lukien. Tai rauhoittuivat ja rauhoittuivat, aikamoinen show on nykyään tuo matkasänkyihin nukahtaminen. Jaakko malttoi hidastaa tahtia sen jälkeen, kun otin Saran sohvalle kainaloon tiukkaan otteeseen. Kahden ylienergisen lapsukaisen nukuttaminen matkasänkyihin vieraassa paikassa alkaa olla jo haasteellista, joten ainoa keino on saada edes toinen rauhoittumaan, jotta lapset voivat nukahtaa perätysten. Ja koska Jaakko on meillä se, joka nukahtaa helpommin, oli Sara saatava hiljaiseksi. No, Jaakko nukahti vartin keikkumisen jälkeen, mutta Sara jatkoi keikkumista sängyssään vielä vajaan tunnin ajan. Lopulta neiti nukahti möngittyään peittojen ja tyynyjen alle. Edes äiti ei meinannut löytää tytärtään tuosta kasasta. ;o)

Iltapäivästä lapset touhuisivat keskenään vielä jonkin aikaa, kunnes lähdimme hieman aikaisemmin kuin oli suunniteltu. Minnan päänsärky ei ottanut laantuakseen, joten annoimme Minnan levätä kaikessa rauhassa ja päätimme tavata seuraavan kerran paremmalla voinnilla ja pidempään.

Ennen kotiinlähtöä seurasimme Juha-Matin kanssa leikkiä, jossa jokaisella lapsella oli "oma" auto jolla leikkiä eikä kukaan tapellut/ottanut/riistänyt keneltäkään mitään. ;o)

Kotimatkalla päätimmekin soittaa Hannalle ja treffata Lotta-serkkua, sillä viimeksi lapsilla oli niin hauskaa keskenään ja koska Mikko-isi oli koko illan poissa, halusimme hyödyntää koko illan (oli auto käytössä). Matka "serkkulaan" alkoi tuntua Sarasta pitkältä, mutta ilo oli ylimmillään, kun serkukset jälleen tapasivat. Tytöillä on selvästi klikannut ja kovasti neidit touhusivatkin keskenään/seurasivat toistensa touhuja. Ilta sujui oikein kivasti ja meillä aikuisilla oli hymy herkässä, kun seurasimme lastemme touhuja. Hauskoja juttuja lapset keksivät! Sara "ihastui" Tume-enoon jo viimeksi ja tällä kertaa Sara kiehnäsi Tumen ympärillä koko ajan ja istuskeli moneen otteeseen Tumen sylissä antaen enolle jopa pusun! ;o)

Sara suorastaan hihkui onnesta, sillä Tume-enon sylissä oli niin mukavaa!

Jaakon "päivän sana" oli tänään "Tiina", jonka Jaakko sanoa päräytti, kun Lotta opetteli/muisteli lasten ja tädin nimeä. Lisäksi Jaakko yllätti äidin syömällä kirsikkatomaatteja: jep, juuri niitä, jotka juuri kirjasin tuolle Jaakon inhokkilistalle. Tume-eno naureskeli vieressä videokameran kanssa, kun seurasin haavi auki Jaakon mättäessä tomaatteja poskeen... ;o)

Kiitos kaikille hauskasta päivästä, oli kiva tavata!