Heräsimme aamuun hieman normaalia myöhemmin, sillä lapsiakin nukutti edellisen päivän ulkoilujen jälkeen. Aamu alkoi ilmapallojen ja serpentiinin puhaltelulla ja se olikin lapsista hauska leikki. Tosin muutama pallo poksahti rikki ja kova ääni sai lapset parkumaan, mistäs pienet vielä ymmärtäisivät, että mitä oikein tapahtui...

Jaakko puhaltaa jo puhellettua palloa, pitihän hänenkin saada puhaltaa kuten äiti ja isi.

Hyvillä mielin suuntasimme kuitenkin vapputorille katsastamaan tilannetta. Tilanne oli kyllä aika köyhä, sillä emme meinanneet edes löytää koko vapputoria, sen verran vähän oli väkeä liikenteessä (siis menimme heti, kun vapputori avautui) eikä niitä kojujakaan kovin montaa ollut. No, kivaa oli kuitenkin ja lapset leikkivät tuuliviireillään...

Juuri, kun olimme lähdössä kotia kohti, tapasimme vielä naapurin Nean vanhempineen. Ja koska paikalle saapui vanhoja miehiä torvien kanssa, halusi Jaakko vielä kuunnella torvisoittokuntaa. Hengailimme siis vielä hetken marssimusiikkia kuunnellen.

Päiväunien jälkeen koti tuoksui munkeille, sillä äiti oli paistanut n.60 munkkia lasten nukkuessa. Vaikka lapset eivät juurikaan ole herkuista piitanneet, maistui munkki välipalaksi, Jaakkoa tosin häiritsi sokerit suupielissä... ;o)

Nam!

Välipalan jälkeen oli sitten aika lähteä viettämään iltaa Hukkalaan perheen parissa. Mummun ja papan lisäksi paikalla olivat Lotta-serkku, Tume-eno ja Hanna, Igor-eno ja Johanna sekä Rauha-isomummi. Vauhtia ja vipinää riitti koko illaksi ja tuli siinä ohessa syötyä niin ruokaa kuin herkkujakin. Välillä katseltiin diakuvia äidin lapsuusajoilta (heh, olipas muodikasta sakkia!).

Sara ja Lotta leikkivät senkin avaimilla.

Yläkerran parvekkeella tapahtui hauska juttu, joka nauratti vielä tänäkin aamuna. Olimme isolla porukalla parvekkeella ja lapset huutelivat parvekkeen reunalla maisemia katsellen (ja kaikua testaten), kun pappa päätti ottaa pikkuisista kuvan "hyvästä kuvakulmasta" ja kiipesi parvekkeen viereiselle katolle. Mummu alkoi torua pappaa vaarallisen näköisestä kiipeilystä: "Hannu!!!....". Jaakko oli korvat tarkkana ja alkoi myös samaan kipakkaan, toruvaan äänensävyyn komentaa pappaa pois katolta: "Annu... *jaakon komennusta*!" Jaakko ei lopettanut torumistaan ihan heti, vaan "Hannu!" ja "Annu!" komennot sekä käden toruvat liikkeet kaikuivat tasaiseen tahtiin. Pienen pojan tiukka ilme nauratti meitä kaikkia ja kyllä tapahtunutta muisteltiin meillä vielä tänä aamunakin. Kun kysyin lapsilta aamulla, että "mitä se mummu sanoi eilen papalle, kun pappa kiipesi katolle?", oli Saran vastaus: "Hannu, soo soo!". Niin, eivätkä Jaakon komennot olleet laantuneet eilisestä tuumaakaan, uskallapas pappa kiivetä vielä kerran sinne katolle...  ;o)

No, tuo tilanne opetti Jaakolle ainakin papan nimen. Tasapuolisuuden vuoksi myös mummun nimeä on harjoiteltu. Se on kyllä niin vaikea (Marja), että sen oppiminen vielä kestää...

Kiitos mummulle ja papalle "vieraanvaraisuudesta" (vaikkei vieraita ollakaan) ja kaikille muille mukavasta seurasta! Oli kivaa!