Kun äiti tai isi pyytää kokeilemaan jotakin, en varmaan kokeile. Mutta kun omaan päähäni tulee jokin välkky idea, kokeilen sitä heti. Tuumii meillä Sara...

Muutama esimerkki viime päivien kokeiluista.

Kivi nenässä. Neiti laittoi pienen kiven nenäänsä ja hätääntyi sitten, kun se ei tullutkaan pois. Kyllä hätääntyi vähän äitikin (vaikkei sitä neidille näyttänytkään), sillä on kokemusta siitä, että lapsi laittaa kiven korvaan ja se joudutaan leikkaamaan sieltä puoli vuotta myöhemmin pois. No, onneksi Sara osaa niistää ja pienen pieni niistäminen riitti kiven ulos tulemiseen. Äiti kiittelee onneaan, että oli pieni kivi. Ja niin taisi kyllä kiitellä säikähtänyt Sarakin.

Paperia hampaan välissä. Saralla on edelleen tapana syödä kaikkea vastaantulevaa. Paperi on niistä se tavanomaisin ja sitä tulee mutusteltua vissiin ihan vaan vahingossa, totuttuun tapaan. Pari kertaa olen jo ennenkin kaivanut pienen paperitupon neidin etuhampaiden välistä, mutta eilen tehtiin 10 minuuttia töitä, jotta se tiukkaan jumittunut paperi saatiin pois neitiä häiritsemästä. Ensin kokeiltiin se tavis-tyyli, äidin kynsi ja sormet. Ei tehnyt muuta kuin laittoi osan paperimöllistä liikenteeseen. Sitten haettiin hammasharja, josko sillä saataisiin paperi pois. Ei tehoa. Seuraava keksintö oli hammaslanka (jonka luulis tehoavan), mutta langotapa 1-vuotiaan hammasvälejä, ei helppo homma. Jotain muuta oli keksittävä. Sitten haettiin hammastikku, sillähän lähtee lihakin hampaiden väleistä. Ja viiden minuutin kaivelu tuotti tulosta ja paperi saatiin pois. Rapsuttelusta ja paijaamisesta nauttiva Sara selvästi tykkäsi operaatiosta, sillä piti suutaan reippaasti auki ja kun olo helpotti, halusi neiti, että putsataan korvatkin. Hassu neiti. ;o)