Sairastaminen ei ole kivaa ja sen mukana tulleet lieveilmiöt ovat aivan yhtä epämukavia. Molemmilla lapsilla riittää kiukuteltavaa, joten nyt mennään siitä missä aita on matalin ja pyritään pitämään pienet mussukat hyväntuulisina.

Molemmat lapset ovat keksineet vaatimusten esittämisen jalon taidon. Äitiä ja isiä komennellaan jo muutenkin, mutta flunssan kourissa lisävaatimuksia tuntuu olevan normaalia enemmän. Tänä aamuna Jaakolle ei maistunut aamupala, koska hän halusi katsoa Pikku Kakkosen jälkeen Pingua. No, aamupala meni sitten Pingua katsellessa, suu aukesi helposti, kun äiti vielä syöttikin... Puuro ei kuitenkaan ollut Saran mielestä riittävä aamupala, vaan neiti halusi klementiiniä. No, annettiin klementiiniä ja eipä aikaakaan, kun sitä piti jo saada lisää. Lisäklementiiniä tuli kahteen kertaan ja voi sentään, kun sitä ei sen jälkeen enää ollutkaan. Jaakko olisi tehnyt varmaan mitä vaan, että jostain kätköistä olisi klementiiniä löytynyt eikä uskonut äitiä ennen kuin joka paikka oli tarkistettu- loppu on! Nyt sitten odotellaan, että mummu tuo "leme:ä" lisää (tulee päiväunien jälkeen).

Sitten rähinä-osuus. Sara on jo melko hyvin unohtanut tutin eikä rähise sen vuoksi enää nukkumaan mennessä. Muutenkin päivä- ja yöunille meno on rauhoittunut, eikä sängyssä enää juurikaan itkeskellä. Vaan nyt kun pukkasi tuo räkätauti päälle, kiukkuilee neiti unissaan. On ollut kerrassaan huvittavaa seurata (toisaalta säälittää), kun paha olo/tukkoinen nenä/kuumuus saa neidin sätkimään ja potkimaan sängyssään ja sitten jo itketään&raivotaan sitä, että varpaisiin sattui (osuu pinnasängyn laitoihin). Koskea ei saa, eikä syliin haluta. Kunhan nyt raivotaan. Äidin hyräilemä tuutulaulu on tuntunut toimivan keskellä yötä, mihinkään muuhun neitiä ei ole saatu rauhoittumaan. Tällaista kiukkua/raivoa/rähinää/yöitkua meillä ei ollakaan vielä koettu, joten kerta se on ensimmäinenkin. Toivottavasti pöpöt kaikkoaa pian ja saadaan rauha taloon...

Ja sitten ne jäynät. Kauhean yllättävää, että tekijänä toimii Sara. ;o)  Neiti on nyt sitten lisännyt iltasirkustemppuihin vaipan riisumisen. Mikko oli eilen illalla laittanut vaipan kolmeen kertaan ja kun me vanhemmat menimme nukkumaan, huomasin, että siellähän se neiti nukkuu aivan ilkosillaan. Sänky märkänä, vaippa ja yökkäri yhdessä kasassa. Ei muuta kuin petivaatteiden vaihtoon.

Tänään päiväunille mennessä Saralla oli pikkuhousut vaipan päällä (jotta vaippa pysyisi paremmin jalassa), mutta niin vain alkoi sängystä kuulua vaipan rapinaa. Kielsin Saraa ottamasta vaippaa pois, mutta hetken kuluttua havahduin "kakka"-huuteluun. Ja mitenkäs muuten se neiti siellä olisikaan kuin ilman vaippaa. Kakkavaippa sängyssä ja lisäkakkaa tulossa. Jepulis! Ei muuta kuin pyllypesulle ja petivaatteet jälleen vaihtoon. Pitäis vissiin ottaa käyttöön jotkut vaippahenkselit. Alkaa keinot kohta loppua...