Koska luvattu intiaanikesä antaa edelleen odottaa itseään, on jokaisesta hellepäivästä otettava ilo irti ja vietettävä se niin kuin hellepäiviä yleensä kannattaa viettää. Eli nokka kohti uimarantaa...

Aamupäivällä olimme paikallisella uimarannalla ns. pikareissulla, sillä sää ei tietysti kymmenen jälkeen ollut vielä niin lämmin kuin mahdollista ja tuulikin viilensi ilmaa. Lapset nauttivat vedessä touhuilusta.

Aluksi lapset olivat t-paita päällä, mutta pian ne kastuivat ja paidat tuntuivat epämukavilta, joten uikkarit esiin vaan...

Jaakko keskittyi kyköttämään ja leikkimään leluilla. Muutaman kerran poika kiirehti karkaavien lelujen perään sillä seurauksella, että kaatua molskahti veteen. Itkuhan siitä säikähdyksestä tuli, mutta pienen pyyhkeen alla lämmittelyn jälkeen oli pakko päästä jatkamaan vesileikkejä. Jaakko on lapsista selvästi palelevaisempi ja "kärsii" kylmästä. (=tullut äitiinsä)

Sara kahlaili kaiken aikaa rantavedessä ja uitti ämpäreitä ja kastelukannuja. Muutama kupsahdus sattui Sarallekin, mutta niistä selvittiin vähemmällä harmilla (kuin velipojalla).

Välillä käytiin kotona syömässä ja nukkumassa päiväunet. Jaakko tosin oli jostain käsittämättömästä syystä niin pirteä, ettei sitten loppujen lopuksi nukkunut päikkäreitä ollenkaan (keikkui, rallatteli ja rupatteli itsekseen lähes 1,5h), olikin pikkumiehen elämän ensimmäinen päivä ilman päiväunia. No, hyvinhän tuo sitten jaksoi painaa koko päivän, onneksi sisko nukkui kohtuulliset unet ja jaksoi myös ilman kiukutteluja.

"Pappa, mummu, haloo!" Ennen iltapäivän rantareissulle lähtöä Jaakko soitteli taas tärkeitä puheluitaan (duplo-lego-puhelin). Tällä kertaa puhelut suuntautuivat ensin mummulle, sitten papalle. Paljon riitti asiaa, Jaakko kertoili niin pesäpallosta kuin siitä, että pappa on kotona. Jaakon puheluita on hauska seurata, sillä kuulostaa oikeasti siltä, että siellä "langan" toisessa päässä tosiaan on joku. Jaakko eläytyy puheluihin satasella, ja vastailee keskustelukaverin juttuihin nyökkäilemällä, hymisemällä mmm-m ja sanomalla mm. "joo-o". Lopuksi tietty sanotaan heippa ja suljetaan puhelin. ;o)

Niin, iltapäivällä pakattiin taas tavarat ja lähdettiin hieman kauempana olevalle rannalle. Tarkoitus oli katsastaa ko. ranta, josko sinne mentäisiin vielä joskus uudestaankin. Iloksemme saimme myös seuraa, sillä Vekku äitineen päätti myös tulla paikalle kuultuaan suunnitelmistamme. Niinpä kaverukset saivat taas leikkiä keskenään.

"Tääl rannalla on aika kauheesti porukkaa!" Jaakko oli aluksi aivan hämmentynyt ihmispaljoudesta ja kylmästä vedestä. Leikit olivat tälläkin kertaa hiekkapainotteisia, vesi oli Jaakon mielestä aivan liian kylmää pulikoitavaksi. Muutenkin tuntuu, että Jaakko on uimajutuissa tällä hetkellä aika arka.

Sara taas istuskeli lähes koko ajan vedessä ja lapioi hiekkaa veden alla olleeseen ämpäriin ja pois. Neidin mielestä lapiosta veteen valuva hiekka oli ihmeellinen juttu, kun se "liukeni" kadoten näkyvistä.

Viihdyimme rannalla mainiosti 1,5h, jonka jälkeen pakkasimme kimpsut ja kampsut. Ajelimme lähellä asuvien Tiitin, Veskun ja Veetin kotiin grillaamaan itsellemme iltaruokaa. Isin viritellessä tulia grilliin Sara ja Jaakko viihdyttivät itseään isolla pihamaalla mm. hyppimällä tramppoliinissa, tutustumalla ajettavaan ruohonleikkuriin (Jaakon mielestä traktori), auttamalla isiä puuhommissa sekä ajamalla Veetiä (8v.) takaa.

Herrasväki sai trampoliinissa uudet kampaukset... ;o)

Äiti yritti ottaa kaunista "taidekuvaa" lapsista, mutta lasten kärsivällisyys seistä paikoillaan saati katsoa kameraan ei oikein kestä, joten tyytykäämme tähän. Olis vaan ollut niin ihana tausta kuvalle, jos olisivat katsoneet, edes vilkaiseet kameran suuntaan...

Ja sitten iltaruuaksi/iltapalaksi nakkia ja klementiiniä. Nam nam!

Kotimatkalla Jaakko nukahti aika lailla saman tien, mikä ei sinänsä ollut mikään yllätys. Sara-sisko oli yht´äkkiä aivan hysteerisen huolissaan velipojastaan, jonka pää roikkui omituisesti ja joka vain olla möllötti, ei vastannut mitään. Kymmenen minuuttia piti Saralle selittää, että Jaakko nukkuu, koska on niin väsynyt, joo- ei herää, kun nukkuu ja että Jaakolla ei ole mitään hätää siinä. Lisäksi Sara oli huolissaan, tuleeko Jaakko kotiin, joten sekin käytiin moneen kertaan läpi, että isi nostaa Jaakon omaan sänkyyn aivan kuten Sarankin. Voi pientä isoasiskoa, kyllä oli huoli aivan valtava. Onneksi selitykset auttoivat ja neiti malttoi matkustaa loppumatkan suht rauhallisin mielin.