Otsikko kertoo kaiken. Tiistai oli meillä melkoinen kiukkupäivä- molemmilla. Huoh! Onneksi se on ollutta ja mennyttä.

Aamu alkoi suhteellisen tavallisissa merkeissä, lapset olivat ehkä hieman normaalia väsyneempiä tuntia lyhyempien yöunien vuoksi. Vekku ja äiti tulivat meille hieman ennen kymmentä tarkoituksenaan tulla tapaamaan viikonlopun synttärisankareita. No, puolen tunnin ulkoilu sujui ihan mallikkaasti, mutta sisälle päästyään Sara ja Jaakko olivat kaikkea muuta kuin vieraanvaraisia. Kiljuminen, kiukuttelu, nälkäkiukku, tavaroiden lentely (=heittäminen) yms. kuuluivat tiistain aamupäivään. Oi voi! Onneksi leikit sujuivat hetkellisesti ja Vekku pääsi ihastelemaan uusia autoja sekä junarataa.

Ensi kerralla lapset toivottavasti ovat hieman pirteämpiä, jotta kaverit eivät säikähdä muuten niin iloisia kavereita. ;o) Nähdään siis pian uudestaan, Vekku ja äiti!

Noh, päiväunet maistuivat väsyneille kiukuttelijoille. Päiväunten jälkeen äiti ja isi yht´äkkiä (välittäjän soittaessa) muistivat, että illalla on näyttö ja koti on siivottava sitä varten. Ei muuta kuin imurin varsi heilumaan, vaikka kodissa oli kaksi kärsimätöntä 2-vuotiasta leikkiseuraa vailla. Koti saatiin kuntoon ja lapset pääsivät hampurilais-iltaruuan kautta isin työpaikan saliin jälleen leikkimään. Siellä äiti ja isi saivat hengähtää hetken, kun pienet pirpanat juoksivat sen minkä jaksoivat.

1758928.jpg

Tällä kertaa isi toi lapsille jättikokoisen jumppapallon, Jaakon mielestä se oli "Saran pallo". Noh, onhan se sävy sävyyn neidin kanssa. ;o)

Ilta jatkui kotona vielä kiukun ja väsyn merkeissä, joten kaikkien kannalta oli helpotus, että ilta koitti ja nukkumatti kutsui unimaailmaan...

(onneksi näitä päiviä on harvakseltaan, mutta ehkä näitäkin tarvitaan, jotta osaa arvostaa hyväntuulisia päiviä, vai?!)