Kaksi ensimmäistä elinvuotta takana, monen monta toivottavasti edessä. Rakkaat lapsemme ovat antaneet meille paljon, vaikka monikkoarki välillä onkin ollut melko raskasta. Ilonhetkiä on ollut päivittäin ja on ollut mahtava seurata lasten kehittymistä. Juuri tällä hetkellä meitä vanhempia ilahduttaa erityisen paljon lasten jutustelut, niitä on sitten kerrassaan hauska kuunnella.

Lapset saivat syntymäpäivälahjansa aamu-ulkoilun jälkeen, se oli siis se isin valmistelema yllätys...

Mitähän täällä oikein mahtaa olla?

No mutta sehän on nukensänky! Ennen kuin Mikko aloitti sängyn rakentamisen, sanoin, että sängyllä on kaksi vaatimusta: ensinnäkin sen täytyy olla turvallinen (ei teräviä kulmia jne.) ja sen täytyy olla kestävä. Ja kestävyyttä tarvittiin jo ensi minuuteilla, sillä molemmat halusivat kokeilla, millaista on istua ko. sängyssä. Itse asiassa Sara taisi olla sitä mieltä, että sänky on Jaakon uusi sänky, sillä olemme puhuneet useampana päivänä, että ihan pian haetaan Jaakolle isojen poikien sänky (asia erikseen, mutta Jaakko on alkanut kiipeillä pois pinniksestä ja aikomus oli opettaa tavallisessa sängyssä nukkuminen ensiksi Jaakolle).

Muutamassa minuutissa nukkeleikit olivat käynnissä ja Sara&Jaakko pitivät hellästi huolta pienokaisistaan.

Iltapäivällä lapset olivat valmiita vastaanottamaan juhlapäivän vieraat. Päiväunet jäivät hieman lyhyiksi, joten sankarit ujostelivat ja kesti hetken ennen kuin osasivat ottaa rennosti...

Lahjapaketeista löytyi taas kaikkea ihanaa: tässä Sara ja neidin uusi, ihka ensimmäinen oma sateenvarjo.

Jaakko halusi tietysti testata, miten se toimii.

Jaakko sai lahjaksi mm. maalin ja siitäkös poika oli onneissaan! Isi ja ukki kasasivat maalit ja Jaakko testasi maalintekotaitojaan papan torjuessa. Jaakko otti ilon irti ja tuuletteli tyylikkäästi aina maaliin tehtyään, tämä poika osaa ottaa yleisönsä ja tarvittaessa kaiken huomion! ;o)

Lapset saivat paljon ihania lahjoja ja leluja, mutta Sara innostui uudesta junaradasta, jota äiti ja isi olivat pyytäneet mummilta ja ukilta lapsille lahjaksi. Elli-tädin ja Amin kanssa Sara (ja Jaakkokin) leikkivät pitkät pätkät junilla ajellen ja rataa rakentaen. Jaakko keksi Amin kanssa uuden hassuttelujutun: poika kävi läpsäyttämässä omilla käsillään "ylävitoset" ja sanoi "Läis!". Tämä olikin sitten illan juttu, sitä tehtiin kaikkien kanssa ja paljon. Mistähän lie tuo "läis" tullutkaan mieleen?!

Ilta sujui vauhdikkaasti mummun, papan, Rauha-isomummin, Riitan, Sitin, mummin, ukin, Elli-tädin ja Amin seurassa. Tupa oli täynnä ja tunnelma sen mukainen. Kiva ilta oli, kiitos vaan kaikille vieraille läsnäolosta ja ihanista lahjoista! :o)