Sara ja Jaakko olivat nyt viikonloppuna ensimmäistä kertaa hoidossa niin, että yöpyivät isovanhempien luona ilman vanhempia. Tavallisia hoitopäiviä on toki ollut (sekä kotona että hukkalassa/mukkilassa). Veimme lapset Hukkalaan jo perjantaina, sillä meillä vanhemmilla oli lauantaina aikainen lähtö naapureiden häihin (matkaa n.460km). Kävimme lasten kanssa perjantaina saunassa ja laitoimme heidät nukkumaan. Saunomisesta ja myöhäisestä nukahtamisajasta huolimatta lapset olivat heränneet seuraavana aamuna jo 6.30.

Jaakko oli järjestänyt mummulle (ja papalle) "pienimuotoisen" järkytyksen, kun poika oli ilmeisesti ollut hämillään papan työhuoneesta herätessään, kiivennyt matkasängystä pois ja mennyt itsekseen alakertaan. Mummu oli muistellut Tiina-äidin ohjeita, ettei ihan pieniin vinkunoihin/ääniin tarvitse heti reagoida (varsinkaan tuohon aikaan, kun yleensä heräävät 7.30) eikä siksi mennyt heti katsomaan mitä viereisessä huoneessa tapahtuu. Niinpä järkytys oli ollut melkoinen, kun Jaakon sänky oli ollut tyhjä ja poika oli löytynyt alakerrasta haahuilemasta. No, seuraavan yön oli poika nukkunut mummun ja papan makuuhuoneessa.

Päivät olivat sujuneet vauhdikkaasti leikkien ja touhuten, puistossa käyden (Tume&Lotta seurana) sekä Leilan&Peran luona vieraillen. Päiväunet ja ruokailut olivat sujuneet, vaikka Jaakkoa oli pitänyt hieman komentaa päiväunille. Komentelut olivat tehonneet ja päiväunivaikeuksista kärsinyt Jaakko oli nukkunut hyvät unet.

Sunnuntai-iltana kotiin saapui kaksi riemastunutta lasta sekä kaksi hieman väsynyttä isovanhempaa. ;o) No, jos mummukin olisi saanut nukuttua yö/päiväunet paremmin, olisi vointi ollut varmasti hieman toinen. Onneksi mummulla ja papalla on vielä viikko lomaa jäljellä viikonlopusta toipumiseen, heh.

Mutta täytyy kyllä sanoa, että lasten ja mummun&papan välit olivat selvästi lähentyneet ja omia pikku juttuja oli taas syntynyt (etenkin Saralla ja papalla). On se kiva, kun molemmat osapuolet (niin lapset kuin isovenhemmat) tykkäävät niin kovasti toisistaan! Ja mikäs on vanhempien lähtiessä, kun tietää, että lapset viihtyvät. Mites olis joku viikon loma???

Mummu laittoi lauantai-iltana viestiä, joka sai meidän vanhempien suut hymyyn: "Lapset nukkuu, hyvin meni matka, iltapala ja pesut. Lapset antoivat pestä hampaatkin hyvin, nukkumaankin hymyillen, unelmalapsia siis, toivottavasti ei kostaudu teille." No, ero taisi tehdä hyvää ja nyt äiti ja isi ovat myös in, ainakin jonkin aikaa. Jospa ne kiukuttelut yms. pysyisivät ainakin hetken taka-alalla... :o)

Kiitos vielä hyvästä hoidosta, mummu ja pappa!

Ja tässä vielä muutamia mummun ajatuksia viikonlopusta:

"Lasten tulo meille hoitoon jännitti etukäteen vähän, mutta hyvien
ohjeiden ansiosta jännitys lievittyi kyllä ja kun huomasimme, että
rytmin ja ohjeiden noudattaminen toimi, niin loppua kohden kaikki
sujuikin jo "vanhalla tottumuksella".

Sunnuntai-iltapäivällä lapsetkin olivat jo selvästi tottuneet meihin
niin hyvin, että toivat esiin omaa kivaa huumoria, osasivat jopa vaatia
jo asioita ja kiukutellakin meille. Kun sitten lähdimme viemään lapsia
kotia kohden ja tavarat olivat pakattu onnistuneesti autoon, tuntui
suorastaan kaihoisalta viedä lapset kotiin omien vanhempien luo.
Kiintymystä oli tullut roppakaupalla lisää molemmin puolin.

Tässä muutamia asioita, jotka jäivät mieleen yhdessäolosta:

- Eka aamuna Jaakko järjesti yllätyksen: kun menin huoneeseen, jossa
lapset nukkuivat ja jotain merkkiä oli heräämisestä jo tullut, niin
poikaa ei näkynytkään missään. Katsastettuani hätääntyneenä yläkerran,
ei poikaa näy vieläkään. Juostuani alakertaan ja huhuillessani samalla
Jaakkoa nimeltä, huomasin hänen seisovan olohuoneessa orvon oloisena.
Kun pyysin Jaakkoa tulemaan syliini, hän kysyi nieleskellen "äiti?"
Kerroin äidin ja isin olevan häissä ja että hänelle oli kerrottu, että
mummu ja pappa hoitavat heitä sen aikaa. Jaakko rauhoittui siitä ja
meinimmekin katsomaan siskoa, joka myöskin heräili pikkuhiljaa omassa
matkasängyssään.

-Pappa meinasi hermostua, kun mummu puhua pälpätti lapsille kaikesta,
jotta saataisiin huomio kiinnitettyä muuhun kuin vieraassa paikassa
oloon. Pappa kyllä pian itsekin huomasi, että puhuminen pelasti
hankalista tilanteista  ja kas kummaa...ei aikaakaan, kun pappa ylitti
itsensä ja höpötti koko ajan, esim. ruokailutilanteessa, jossa Jaakon
suu aukesi kummasti, kun muisteltiin menneitä leikkejä ja tapahtumia.

-Saraa ei höpöttämiset auttaneet, neiti ei siis antanut auttaa, vaan
söi itse ja sillä siisti... jos siis suostui syömään.

-Potalla istuttiin aina herättyä ja syomisten jälkeen, sekä luettiin
Richard Scarryn kirjoja samalla, mutta potta ei vain täyttynyt (kyllä
pari kertaa onnistuikin) mutta lapset nauttivat kirjan katselusta ja
yhdessäolosta, joten eiköhän sekin istuminen kannattanut...muutoinkin
juuri näitä kirjoja luimme yhdessä tuntikausia

- Jäi mieleen Saran moittiva ilme, söpö selostus ja sormella
heristely, "ei saa heittää" kun banaanin kuoria ympärilleen heittelevä
"Bansku gorilla" söi banaaneja ja kuoret  lensivät ympäriinsä maahan
ym. Kysyin, mihin banaanin kuoret pitää laittaa, tuli Saralta huulet
töröttäen kuin tykinsuusta, rossskiin...

-Iltapalalla ollessamme sanoin ääneen, että nyt pitää vielä Tiinan
ohjevihosta tarkastaa ja katsoa, "mitä sanotaan iltapalasta", johon
Sara sanoi kiitosss...

-Papan parran ajaminen olikin lapsille tosi jännittävää: ensin lapset
kokeilivat kolmen päivän tuloksena tullutta piikkileukaa, johon Sara
sanoi "au" ja todettiin, että pois se on ajettava. Jaakkoa rupesi asia
jännittämään niin paljon, että peruutti kylpyhuoneen ovelta kolme-neljä
metriä ja kulmat kurtussa seurasi tilannetta. Sara katseli myös
ihmeissään, kun pappa laittoi partageeliä ja alkoi höylällä vetämään
"piikkejä" pois. Kun parta oli ajettu, lapset saivat tulla kokeilemaan
höylää papan leukaan ja ihmettelemään sileätä poskea. Sara antoikin
vielä lopuksi mojovan pusun papan sileälle poskelle.

- Krokettipallojen valuttaminen ulkona alas putkea pitkin oli edelleen
lapsista hauskaa hommaa, myös traktorilla ajeleminen ja palloilla
pelaaminen, varsinkin Jaakkoa ei olisi saanut traktorin kyydistä pois,
piti taas höpötellä kaikkea, jotta päästiin syömäänkin sisälle.

-Saran nukkumaan vieminen ja nukahtaminen onnistui aina helposti
halausten ja pienten pupu-leikkien avulla; Jaakko höpötteli omiaan ja
yritti aluksi vastustella nukkumaan menoa, mutta pienen torumisen ja
mukavan pupu-leikin jälkeen poika laittoi pyynnöstäni silmät kiinni ja
vain kolme minuuttia sen jälkeen nukkui sikeästi.

-Lapset nauttivat selvästi kaikesta, Ankkapuiston leikkipaikasta Tumen
ja Lotta-serkun seurassa, Leilan ja Peran luona käymisestä (aito
Karjalainen piirakka maistui molemmille loistavasti) sekä myös
erityisesti lukuhetkistä kanssamme. Onnellinen hymy ja iloinen
leikittely kanssamme kertoi meille, että meillä oli ihan kivaa  yhdessä
ja lapsilla turvallista olla pari päivää luonamme.

- Kotiin saavuttua lasten riemulliset kiljaisut nähdessään äidin ja
isin ja vanhempien syliin syöksyminen sekä Jaakon pyörähdykset ja eri-
esittämiset kertoivat sen, että oma koti kullan kallis ja omat rakkaat
vanhemmat ovat parasta maailmassa.

näillä ajatuksilla

-mummu- "