Voiko aamu paremmin alkaa kuin pienen, rakkaan pojan pulinalla?! Tänään edes aikainen herätys (klo 6.55) ei äitiä haitannut, kun viiden minuutin pulinan jälkeen sängystä kuului: "Äiti, kuule, mitä asiaa mulla?". No pitihän sitä lähteä kuulemaan ja niin oli Jaakko-poika onnellinen, kun äiti tuli ja nosti syliin. Yhdessä sitten jätettiin Sara vielä nukkumaan ja mentiin aamupisulle.

Puistoon lähtiessämme Jaakko harmistui jostakin ja viskasi lippiksensä maahan. Ja sekös harmitti vielä lisää, vaikka äiti antoikin sen heti takaisin. Hieman flunssainen ja väsynyt Jaakko ei saanut harmitustaan loppumaan, joten Sara puuttui peliin ja alkoi lohduttaa nyyhkyttävää velipoikaa: "Jaakko, älä ikke, ei hätää, sulla ei hätää. Jaakko, ei mitään hätää, ei hätää." Lohdutusta kesti useamman minuutin ja koko ajan Sara paijaili Jaakko lippiksen päältä hellin ottein. Olipas suloista seurattavaa!

Puistossa saimme kaveriksi 4-vuotiaan Onnin. Jonkin ajan kuluttua paikalle saapui myös kaupungin puistotyöntekijä ruohonleikkuuajurillaan (ei mikään pieni vekotin, lähinnä minikokoinen puimuri tms. heh) tavoitteenaan saada leikkipuiston ympäröivät nurmialueet siistimmiksi. Ajattelin, että siinäpä sitä on mukavasti katseltavaa lapsillekin, mutta Jaakko olikin tänään herkällä tuulella ja pelkäsi vietävästi moista konetta. Onni oli koneen ajelusta innoissaan ja juoksenteli koneen perään (ei edes kovin lähelle, max 10m päähän), mutta sekös Jaakkoa pelotti entistä enemmän: "kone ajaa Onnin päälle!". Ja vaikka asiasta kuinka puhuttiin ja Jaakko istui äidin sylissä, tärisi pieni poika peloissaan. Aivan itkun rajamailla oltiin moneen kertaan ja lopulta itku tulikin, kun kysyin, että lähdetäänkö kotiin. Jaakko oli täysin valmis unohtamaan tuon kamalan koneen ukkoineen. Jaakko on siis edelleen erittäin arka uusille asioille äänitehosteilla. Nytkään kone itsessään tuskin olisi saanut kauhua aikaiseksi, mutta kun koneesta lähti sen verran kova meteli, oli pelottava yhdistelmä valmis. Ja tällaista pelkoa esiintyy Jaakolla etenkin silloin, kun poika on väsynyt. Niin kuin tänään. Ja jälleen Sara lohdutteli Jaakkoa, että ei hätää...