Aamulla pääsimme seuraamaan Olli-Pekka Karjalaisen karsintaheittoa ja aamupotalla istuneet lapsukaiset kannustivat kovasti suomalaista urheilijaamme. "Ol-li, Ol-li!", kuului Saran käheä kannustus. "Hyvä, uoma-lainen!", huuteli Jaakko. Jaakko on oppinut tuon "suomalainen"-sanan ja käyttää sitä tehokkaasti aina, kun kerromme, että jossakin lajissa on suomalainen mukana. Olli-Pekan karsintaheiton jälkeen Ollille taputettiin valtaisasti ja Sara totesi äidille: "anna mulle!". Neiti olisi siis halunnut Ollin, mutta kun kerroin ettei Ollia voi ottaa ja että Olli on iso mies, ei Saraa enää kyseinen mieshenkilö kiinnostanutkaan.

Koko päivän on Olli ollut Jaakon mielessä ja Ollista olisi pitänyt saada pelikaveri niin pesäpallon kuin lentopallon peluuseen (Jaakon kaksi lempilajia kotioloissa tätä nykyä). "Olli, pelaamaan!", on kaikunut useasti vaan eipä taida ehtiä Olli tänne, taitaa olla Pekingissä tärkeämpää tekemistä. (pääsi finaaliin)  ;o)