Kun lapset olivat kesällä mummun ja papan luona yökylässä, oli mummu hammaspesun yhteydessä ottanut hammaspeikko-tarinat käyttöön. Sen jälkeen meillä on joka ilta puhuttu peikoista, joita sitten häädetään yhteisvoimin viemärin ammottavaan kitaan.

Tärkeitä seikkoja peikkojen häätämisessä ovat mm.

• niiden paikantaminen (Jaakko osoittaa joka ilta suuhunsa ja sanoo: "tuolla!"),
• hammasharjan huuhtominen, jolloin peikot lähtevät 
• ja lopuksi niiden häätäminen kaatamalla hammasmukin vesi lavuaariin.

Niin ja lopuksi tietysti sanotaan: "heippa!".

Nyt tämä peikkojuttu on edennyt seuraavaan vaiheeseen, jolloin peikkojen elämästä aletaan kuulla jo hieman enemmän. Jaakko totesi eräänä iltana "tuolla!"-osoituksen jälkeen, että "potalla". Ymmärsin asian vasta seuraavana iltana Jaakon toistettua tuon "potalla". Kysyin, että "jaa, onko peikko potalla?", johon sain Jaakolta myöntävän vastauksen. Kolmantena iltana selvisi sitten se, että potta on vihreä ja sitä seuraavana iltana se, että peikko istuu potalla ja katsoo lastenohjelmia. Okei.

Nähtäväksi jää, jatkuvatko kertomukset... ;o)