Aamu alkoi lapsilla hieman liian varhain, joten äiti kävi tylysti peittelemässä ja toteamassa shhh, jotta unia jatkettaisiin edes aamuseitsemään saakka. Jaakko heräilikin seitsemän jälkeen, Sara veti sikeitä lähemmäs kahdeksaa. Aamulla ei ehditty paljon muuta kuin ihmetellä aamupakkasta (-8 ast.) ja keräillä säähän sopivia varusteita. Yhdeksän jälkeen oli lähtö Jaakon korvien kontrolliin ja niin siinä taas kävi, että kiire tuli ja vastaanotolle puuskutti hikinen äiti kaksi vauhdista sokeutunutta lasta rattaissaan.

Miikka-lääkäri oli myöhässä ja vaikka Jaakko oli aluksi arka (jännitti jostain syystä erityisen paljon lääkärille menoa) ehtivät lapset riehaantua odotusaulassa odotuksen venyttyä lähes puoleen tuntiin. Vaan juuri parahiksi saapui Miikka ja Jaakko alkoi saman tien hypellä "breakdance"-tyylisiä temppujaan esitellen samalla hiirtä ja pupua. Vastaanottohuoneessa Sara kiipesi tottuneesti omalle paikalleen (punaiselle tuolille) Jaakon istuskellessa äidin sylissä. Miikka tutki korvat ja totesi vasempaan korvaan laitetun putken olevan tukossa ja oikean korvan olevan melko heikossa hapessa (edellisestä putkesta jäänyt reikä oli umpeutunut, mutta ilma kulkee edelleen tosi huonosti). Tuloksena viiden päivän tippakuuri, jolla yritetään saada mömmöt pois putkesta. Viikon päästä kontorolli ja jos tulosta ei ole syntynyt, yritetään pehmennyt mömmö imaista pois. Jos se ei onnistu, mietitään kokonaistilanne molempien korvien osalta ja harkitaan uutta putkitusta.

Niin, Miikka sai myös erikoislaatuisen työtehtävän. Jaakko on haronut tuota oikeaa korvaansa (jossa ilma ei kulje) ja Mikko kysyi pari päivää sitten Jaakolta, että mikä siellä korvassa on. Jaakko katsoi isiä silmiin ja totesi: "kääpänen kuollut siellä" (=korvassa on kuollut kärpänen). Miikan piti siis tänään varmistaa, että onko korvassa kärpästä vai ei. Ja kaikkien onneksi ei ollut. Jutellessamme asiasta Miikka totesi, että korvat saattavat tuntua todella erilaisilta, kun toisessa on putki ja toisessa ei. Mitä lie surinaa tai kutitusta korvassa onkaan, mutta Jaakon mielestä se tuntuu kuolleen kärpäsen touhuilta. :o)

Miikan tutkimusten loputtua Jaakko pomppasi sylistä pois ja alkoi hokea lausuntoa antavalle Miikalle "anna tarra, anna tarra". Miikka ei tätä ihan heti ymmärtänyt, mutta hetken kuluttua tajusi, mitä lapset ovat vailla. Puinen rasia nostettiin punaiselle tuolille ja lapset pääsivät valitsemaan reippaustarrojaan. Vaikka tarran "pyytäminen" sujui tänään hieman epäkohteliaasti vaatimalla, ovat Sara ja Jaakko kuuliaisia ja valitsevat aina yhden tarran palauttaen rasian sen jälkeen takaisin Miikalle. Niin myös tänään. Molemmat valitsivat delfiini-tarrat, delfiinit taitavat olla in Maisa-dvd:stä tutun jakson takia. Ja ei muuta kuin tarrat taskuun, Miikalle kiitokset & heipat ja menoksi. 

Korvalääkärikäynnin jälkeen hikinen (kahden pukeminen ja roudaaminen vastaanotolta ulos on rankkaa...) jättimasu-äiti roudasi lapsensa luvastusti rantapuistoon leikkimään. Lapsilla oli siellä todella hauskaa, vaikka puisto ammottikin tyhjyyttään. Taidettiin olla normaalista puistossaoloajasta hieman myöhässä. No, olipahan lapsilla tilaa temmeltää. Mukavien puistoleikkien jälkeen kello olikin niin paljon, että nälkä alkoi kurnia. Kauppareissu olisi pitänyt tehdä ja rientää kotiin syömään, mutta päätinkin hemmotella lapsia "mäkkiaterilla" Hesburgerissa ja vieläpä jätskien kera (Hesessä saa valita lelun tai jätskin ja kukapa niitä turhia leluja kaipaa, jos kerran jätskiä on tarjolla). Meillä kolmella oli todella mukava ruokailuhetki ja ensimmäistä kertaa tuntui, että tällä äidillä on jo melko isot lapset. Olipa todella kivaa käydä herkuttelemassa. Ruokailun aikana päätin myös, että jätämme tänään päiväunet väliin, joten lapsilla oli aikaa myös testata pikaruokalan leikkipaikka ihan ajan kanssa.

Lopuksi kävimme vielä ruokakaupassa ennen kuin palasimme kotiin. Kotona leikimme kaikenlaista kivaa (luimme, rakentelimme palikoista torneja jne.) ennen kuin isi tuli kotiin. Iltaruuan jälkeen isi ulkoili lasten kanssa ja ennen nukkumaanmenoa maistuivat letut. Kiva päivä, kiva ilta ja uni tuli molemmilla lapsilla silmään alle viidessä minuutissa.