Meillä on viime aikoina luettu ahkerasti mummun tuomaa Nooan arkki luukku-kirjaa. Suureksi suosikiksi on ketun ja pöllön tilalle noussut haisunäätä, jota Jaakko nimittää "haisuhännäksi". Haisunäädästä lapset ovat oppineet tietysti sen, että se haisee pahalle ja etenkin Jaakko muistaa joka kerta todeta "hyh hyh, YÄK!" nyrpistäen samalla nenäänsä.

No, jostain kumman syystä Jaakko osaa yhdistää nuo "hyh hyh" ja "yäk" -jutut hänelle epämieluisiin asioihin. Jos jokin ruoka ei esim. ole oikein houkutellut, on poika vilkaissut ruokaa ja sanonut "yäääääk!". Jep jep, niinhän sitä sanotaan, kun jokin ei miellytä.

Tänään äidin kuorima omena ei lämmittänyt Jaakkoa välipalaa ajatellen vaan äiti sai kuulla tuon "hyh hyh yäk!"-lausahduksen. Vaan kun tarjolla olikin myös jäätelöä, alkoi poika hihkua innosta ja halusi sitä moneen kertaan lisää. Kun jätski oli loppunut, syötti Jaakko hyh hyh yäk-omenan äidille kehujen kera. "Hyvä äiti, tosta reunasta, nooooin, hyvä!" :o)