Puistomme viereisellä nurmialueella on vanhoja omenapuita (kuulemma joku vanha deekujen talo on ollut paikalla, mutta palanut aikanaan). Niinpä omenat ovat kaikkien poimittavissa. Eilen kipaisimme korien ja kulhon kanssa keräämään omenoita ja niistä tehtiin sitten omena-kaurapaistosta (meidän nimeämänä omenahyvää). Lapset maistoivat omenoita myös sellaisenaan, mutta Jaakon mielestä se oli "hyh hyh yäk" eli liian hapanta, Sara taisi syödä puolikaasta puolikkaan.
Lapsilla oli omat pienet korit mukana ja lopulta omenoita tuli niin paljon, että tungimme omenoita taskut täyteen.
Kommentit