Taloyhtiömme piharemontti on edennyt meidän talon kohdalle ja sen kyllä huomaa. Lasit alkavat täristä astiakaapissa aamulla heti seitsemän jälkeen, kun kaivurit jylläävät lastenhuoneen ikkunan alla. Niinpä meillä herätään jo seitsemän aikoihin ja seurataan työmiesten hommia livenä...

Toi "kaivuti" tekee hommia tuolla... Jaakkoa ei meinannut saada Saran sängystä aamupalalle...

Kotiin pääseminen vaatii tällä viikolla aikaa, rautaisia hermoja ja kestävyyttä. Etuoven kautta kulkeminen lasten kanssa on turhan haasteellista, joten lähdöt tapahtuvat siten, että lapset&kimpsut&kampsut pakataan matkarattaisiin ja koko sakki kärrätään takapihan ylipitkän nurmikon kautta kiertoreittiä parkkipaikalle. Sitten, kun lapset ovat autossa (tai joku vaihtoehtoisesti vahtii lapsia etuoven puolella/jossain), kipaisee äitiliini takaovelle, sulkee sen, tulee ulos etuovesta ja loikkii kuopan kautta lasten luokse. Ja kotiin päin tullessa sama rumba toisinpäin... Bonuksena tänään on tietysti ollut vesisadetta, joten mikäs sen mukavampaa kuin ravata märkänä mutavellissä?!

Ja sitten tietysti vielä piharemontin vaikutus päiväuniin. Lapsi-parat ovat kovilla, kun äiti käskee nukkua, mutta koneet ja työmiehet huutavat kilpaa ikkunan alla. Tänään käytiin väsytystaistelu, jonka äiti voitti. Sen verran oli nimittäin väsyneitä lapsia, että päätin olla antamatta periksi. Ja kun oli vielä pankkiin menokin niin sinnehän ei sitten yliväsyneitä lapsia viety. Eikä onneksi tarvinnut. :o)

Onneksi työmiehet tarvittaessa virittävät luiskan kotiovelle, joten iltaisin kulkeminen on helpompaa. Jotain positiivista siis tässäkin hommassa.