Tässä on jo pidemmän aikaa ollut mielessä tehdä kooste lasten päivittäisistä rutiineista ja niiden sujumisesta, mutta kun ei siihen näemmä löydy aikaa niin tehdään sitten osissa. Lähinnä siis haluan asioita itselleni talteen ja muistoksi...

Aloitetaan vaikka ruokailulla, jotka sujuvat nykyään melko mukavasti. Lapset syövät itse, mutta monesti Jaakko kaipaa, että ruuan loppu syötetään. Tai lähinnä siinä ehkä käy niin, että kun vatsa alkaa täyttyä (ja Jaakko hidastella) niin äiti päättää jelpata, jotta ruoka varmasti syödään loppuun saakka. Meillä ei ole pakko syödä kaikkea, jos ei maistu, mutta etenkin Jaakon kohdalla on pyrittävä siihen, että vatsaan menisi mahdollisimman paljon. Loppukesästä Jaakko nimittäin valitteli välillä nälkää eli jonkin sortin kasvukausi menossa... Ja Jaakkoon tepsii edelleen se, että kun samalla jutustelee mukavia, niin lautanen tyhjenee ihan huomaamatta. Saraa saa syöttää vain äärimmäisen harvoin. Ja neiti ilmoittaa aina, kun ei enää halua: työntää lautasen itsestään pois päin ja sanoo "kiitos äiti" tai "ei enää". Ruuan päälle mutustellaan joko pastillia tai purkkaa, hedelmäpurkasta on tainnut tulla suosikki.

Ja jotta äidillä riittäisi haastetta, maistuu ruoka yleensä toiselle ja toiselle ei. Ei vaan, pääasiassa molemmat syövät todella hyvin ja monipuolisesti, mutta kumma kyllä moni asiaa maistuu toiselle ja toiselle ei. Esimerkiksi Jaakko tykkää leivästä, Sara ei. Sara tykkää pannukakusta, Jaakko ei. Jaakko syö rahkaa, Sara ei. Sara syö jogurttia, Jaakko ei. Ja niin edelleen. Välillä on todellinen haaste laittaa aamu/väli/iltapalaa, että saa varmasti molemmille vatsat täyteen. No, onneksi Sara syö leipää jo paremmin kuin aikaisemmin, joten helpottaa näitä kaiken maailman paloja...

Puurot ovat edelleen ei-listalla. Kokeilin tavis-puurojen lisäksi mannapuuroa (myös suklaaversiona) ja niin siinä kävi, että jäi äidin syötäväksi. Vielä olisi riisipuuro testattavana... Aiemmin tökkinyt riisi on kaikeksi onneksi alkanut maistumaan, joten se on helpottanut ruokailuja. Keitetty peruna ei maistu edelleenkään, joten potut muussina ja silleen...

Saran suosikkeja siis tällä hetkellä pannukakku, banaani, juusto, nakit, maito ja kananmuna. Myös tomaatti, kurkku ja useimmat hedelmät maistuvat, porkkanaakin Sara jaksaa nakertaa. Leipä ja rahkat tökkivät, samoin jotkut uudet ruuat joita laitan. Niitä kuitenkin syödään (mahdollisesti) jo seuraavalla kerralla, joten taitaa olla enemmän päivästä kuin ruuasta kiinni. Marjoista mustikat ja vadelmat uppoavat, mansikat eivät. Kaikenkaikkiaan Sara on edelleen melko ennakkoluuloton ja maistaa mielellään uusia juttuja ja ilmoittaa sitten, tykkääkö vai ei. Heinä-elokuun ajan Saralla on ollut ns. vähäisen ruuan kausi eli ruokamäärät ovat olleet noin puolet normaalista. Välillä neiti on vetäissyt koko lautasellisen, mutta välillä on uponnut vain muutama lusikallinen. Hyvin on kuitenkin näyttänyt jaksavan, joten neiti on saanut itse säännöstellä ruokamääränsä...

Jaakko tykkää ruisleivästä, banaanista, nakeista ja omenasta (nämä siis vain niitä suuria suosikkeja, vaikka monet muutkin maistuivat). Elokuun alussa Jaakko oppi syömään tomaattia (kiitos Leila-tätimummon kannustuksen), mutta nyt tavallinen tomaatti tökkii, pitäisi kai olla kirsikkatomaattia. No, josko se tavis-tomaattikin maistuisi pian. Jogurtti on alkanyt kyllästyttää, mutta marjarahkat maistuvat hyvin. Marjat (mustikka, mansikka ja vadelma) ovat muutenkin Jaakon herkku-listalla. Vihanneksista porkkana ei maistu, mutta kurkkulakko on loppunut ja maistuu hyvin. Pääasiassa kaikki ruuat maistuvat ja Jaakko syö koko lautasellisen tyhjäksi. Pojan ennakkoluulot eivät ole karisseet mihinkään ja monesti joitakin ihan tuttuja juttuja pitää syöttää ensimmäinen lusikallinen väkisin, jonka jälkeen poika tarttuu itse lusikkaan ja lappaa itse loput suuhun, pyytääkseen sen jälkeen vielä lisää. ;o)

Uusimpana ruokailurutiinina lapset pyyhkivät nyt itse kädet ja suun, jonka jälkeen saavat pureskella purkan. Purkka sylkäistään hienosti roskikseen ja siitä sitten kohti pottailua...