Tiina-äiti oli sunnutaiaamuna superväsynyt edellisen illan yllätys-vauvakekkereistä ja isi muuten vain väsynyt. Lapset antoivat väsyneille vanhemmilleen armoa ja nukkuivat lähemmäksi kahdeksaa. Päivä päätettiin viettää rennon letkeissä tunnelmissa, joten kun Sara pyysi aamupalaksi pullaa, sai neiti haluamansa ja pakastemansikoita vielä kaupan päälle. :o)

Koko aamupäivän lapset hilluivat yöpuvut päällään ja touhusivat meidän vanhempien seurassa leikkien välillä omassa huoneessaan. Äidin tankatessa lisää aamupalaa, Sara pyysi ruokaa, joten lihapiirakkaa nassuun (päiväruuan korvike) ja taas jatkettiin. Ulos ei jaksettu lähteä, tai jotenkin se vaan jäi. Jossain vaiheessa puolen päivän aikaan valuimme koko perheenä alakertaan, jossa äidin ja isin sänky imaisi  asunnon kaksi vanhinta asukasta tirsoille ja lapset leikkivät vaippasiltaan alakerran tiloissa. Unen ja horroksen rajamailla äiti ja isi seurailivat ja kuuntelivat lastensa touhuja ja hauskat touhut olikin. "Kutikuti"-hippaan kuului toisen jahtaaminen ja jahtausvuoron vaihtaminen. Isin vaatekaapissa oli jälleen kivaa: Jaakko istuskeli kaapissa, Sara avasi oven todeten "moikka", johon Jaakko vastasi "kiva nähdä!". Ja sitten taas heipat ja menoksi. Saran reissaamiseen kuului olennaisesti makuuhuoneiden ovien sulkeminen ja takaisin tullessa ovien avaaminen, kunnes moikkasi jälleen Jaakon, sanoi heipat ja läksi pois. Tätä leikkiä jatkui vaikka kuinka kauan, välillä Jaakko kipaisi herättelemässä äitiä ja isiä "huomenta, isi, äiti, herätkää!".

Puoli kahden aikaan Saraa alkoi selvästi väsyttää ja koska olimme päättäneet jättää lasten päiväunet väliin, lähdimme ulos tuulettumaan. Meidän piti lähteä koko porukalla puistoon, mutta isi saikin inspiraation alkaa siivota yläkerrassa olevia rojuja, joten päätimme pysytellä omalla pihalla. Isin ahertaessa lapset leikkivät syksyisillä lehdillä yli tunnin ajan. Ilta jatkui mukavissa merkeissä, kun mummu ja pappa saapuivat lieventämään Saran pappa-ikävää kyläillen parin tunnin ajan. Jaakolle iski merkillinen äidissäroikkumishetki, vaikka mummun ja papan tulo riemastuttikin. Pian nelikko kuitenkin jo hörppi juotavaa ja maisteli porkkanaa olohuoneen matolla lasten tarjoillessa isovanhemmilleen sapuskaa.

Mukava päivä, vaikka aika moni asia tehtiinkin nurin narin. Teki kyllä hyvää tällaiselle melko rutiininomaisesti elävälle monikkoperheelle... Voisi itse asiassa ottaa vaikka tavaksi, aina silloin tällöin. Ei sitä pullaa nyt sentään joka viikonloppu aleta syömään aamupalaksi. ;o)