Lapset juttelee nykyään kaikenlaista hassua. Pitäisi ihan kirjoitella ylös, kun ei niitä näin enää ilta-aikaan oikein muista. Muutamia juttuja kuitenkin ylös ja jatkoa sitten myöhemmin.

Lapset leikkivät vauhdikkaita leikkejä iltasella. En tiedä, mitä Sara teki, mutta Jaakon mielestä se oli niin hienoa, että kehui Saraa ponnekkaasti: "LOISTAVAA, SARA!".

Iltaruuaksi oli makaronia ja kanaa (paistettu kanan filepihvi uutta lempiruokaa). Saran oli vaikea tajuta, että äiti paistoi "vain" kanaa, ei kananmunaa. Ruokapöytään päästyään ja lähes kaiken syötyään lapset alkoivat väitellä, mitä ruuassa oli. Sara väitti edelleen, että kananmunaa, Jaakko oli sitä mieltä, että kanaa. Kanaa, kananmunaa, kanaa, kananmunaa... Väittely kesti aikansa, jonka jälkeen myös Sara uskoi, että kyseessä oli pelkkä kana.

Kylvyssä käydessään Jaakko esitti äidille, kuinka hän on "uimaja". En ihan heti ymmärtänyt, mistä on kyse, mutta kun tuli puhe puuttuvista laseista (uimalaseista), niin tajusin Jaakon esittävän uimaria.

Aamupalalla Jaakko halusi juustoa (vaikkei edes syö sitä) ja ilmoitti, että äidin pitää ottaa "höylänä". Siis mikä, ai höylä?! No ilman muuta, rakas poikani. ;o)

Jaakko on oppinut sanan "anteeksi" ja pyytelee jatkuvasti kaikenlaisia pieniäkin asioita anteeksi. Vaikkei  olisi tarvetta. Jotenkin pikkumies kuulostaa superkohteliaalta, kun toteaa milloin mistäkin esim. "anteeksi, äiti".

Jaakko oli tulossa alakertaan kuuntelemaan vauvan sydäntä stetoskoopilla (jokapäiväinen, tärkeä juttu nykyään), kun kompastui ja satutti itsensä. Kukaan ei nähnyt, mitä tapahtui, mutta Jaakkoa harmitti suuresti. Kolahdus ja itku sen perään pelästyttivät alhaalla ollen äidin, joka kiekaisi isinkin paikalle. Äidin sylissä lohdutusta saadessaan Jaakko parkaisi isille: "Mikko, ruohon-leikkuri, pelottava!". Siinä sitten olikin kaksi hämillään olevaa vanhempaa, että mistäs se nyt tuli. Että mikä tässä on oikea "syy" itkeskellä?! Sattuiko sitä vai ei? (ilmeisesti ei, koska kyse taisi olla esim. pään kolahtamisesta rappusten kaiteeseen, ainakaan pidempää matkaa Jaakko ei rappusia pudonnut) Selvyyttä siihen ei oikein saatu, mutta kaipa ne molemmat asiat vaan harmitti. Vaikka lopuksi Jaakko kyllä totesi, ettei ruohonleikkuria tarvitse pelätä, kilti ruohonleikkuri, kiltti setä...