Arkirutiineja ylös, osa "ties vaikka kuinka mones"...

Muuton myötä Sara siirtyi isojen tyttöjen sänkyyn ja on nukkunut siinä erittäin hyvin alusta saakka. Ensimmäisen viikon aikana Sara nousi sängystä muutaman kerran pois ja itkeskeli joinakin öinä, mutta nyt yöt ovat tasaantuneet ja molemmat lapset nukkuvat yöt läpeensä ilman heräilyjä (siis normaalitilassa). Loppukesästä Saraa vaivannut "äiti, peitto päälle!"-vaiva on siis toistaiseksi historiaa. Molemmat pyörivät sängyissään kuin hyrrät eli peiton alla meillä ei edellekään nukuta. (ei siis ole koskaan nukuttu, sen jälkeen, kun alkoivat liikkua)

Yöunille nukkumaanmeno käy helposti ja tuutulaulujen (Nukkumatti ja Levon hetki jo lyö) jälkeen molemmat nukahtavat nopeasti. Viime viikolla otimme käyttöön yövalon, sillä Saraa on alkanut pelottaa pimeä. Se on toiminut hyvin ja yölliset "ei näe" kutsuhuudot loppuivat siis ensimmäiseen viikkoon (uudessa kodissa). Yöunet n. 20.30/21-7/7.30.

Päiväunille nukahtaminen ja niiden nukkuminen onkin sitten eri asia. Ihan kuten yö ja päiväkin, heh. No, tällä hetkellä tätä äitiä ei päiväunille nukuttaminen naurata laisinkaan, se on jokapäiväinen hermojentestaus (=tulokset erittäin huonot). Mitään järkevää keinoa päiväunille käymiseen ei ole vielä keksitty ja olenkin vakavasti harkinnut, että jättäisimme päiväunet kokonaan pois. Ajattelin vielä yrittää Saran nukuttamista matkasänkyyn alakerran eteisessä eli lapset nukkuisivat eri huoneissa ja Sara sellaisessa sängyssä, josta ei pääse pois.

Päiväunien tämänhetkinen ongelma on siis rauhoittuminen, vaikka kuinka väsyttäisi. Jaakko kyllä rauhoittuisi ja nukahtaisi ajan kanssa, mutta kun vieressä on sisko, joka keksii pelleilyä/jäynää koko ajan, ei velipoikakaan malta rauhoittua. Ja kun Sara hetken on hiljaa (ikään kuin rauhoittuisi), kiekaisee Jaakko tietysti silloin jotain huoneen toiselta puolen. Kierre on siis valmis. Toistaiseksi lapset ovat saaneet riekkua hetken ennen kuin sängyissä on rauhoituttava. Kuka sitä nyt minuutissa olisi väsynyt. (itse asiassa isi on asiasta ehkä eri mieltä, heh heh) Ylenmääräinen pomppiminen, verhojen heiluttelu ja poisheitettyjen unikavereiden noutaminen sängyn ulkopuolelta on ollut se kielletty osio. Nykyään nukuttamiseen kuluu keskimäärin 45-60 minuuttia ja se on aivan liikaa ottaen huomioon sen, ettei meillä ole koskaan nukutettu lapsia. Jotain pitää siis keksiä, joten jos jollain viisaammalla on ehdottaa ideoita, ne otetaan kiitollisena vastaan. Paljon kaikenlaista on siis jo kokeiltukin, mutta ei niitä jaksa tähän sen kummemmin kirjata. Toisaalta tämäkin on varmaan ohimenevää ja liittyy uhmaikään, mutta lapset selvästi tarvitsisivat vielä päiväunet ja olisihan se muutenkin mukavaa näin törkeästi omalta kannalta, etenkin kun kohta tuo Sintti-vauvelikin syntyy...

Niin ja päiväunet nukutaan n. 13.30/14-15/15.30. Puoli neljältä nostetaan lapset viimeistään ylös, jotta illalla päästään nukkumaan ihmisten aikoihin.