Tänään lapset järjestivät tähän astisen elämänsä pahimman (ja pisimmän) kiukku/raivo-kohtauksen. Kaikki sai kai alkunsa hieman liian lyhyistä päiväunista, kun kaksi väsynyttä yritti heräillä. Jaakko nousi lopulta ihan hyvillä mielin, mutta päreet paloivat välipalapöydässä, kun välipalaa ei saanutkaan lisää. Silloin Jaakko näytti tältä.

1992328.jpg

Välissä karjaistiin "ANNA LISÄÄ!!!"  ja sitten näytettiin tältä.

1992329.jpg

Kunnes nojailtiin taas pöytään. Pastilli sai kyytiä eikä poika suostunut nousemaan pöydän äärestä pois.

Sillä aikaa sisko pisteli parastaan alakerrassa. Neiti itki ja karjui, koska väystti, räkää oli naamassa ja hän olisi halunnut äidin kantavan hänet ylös. Äiti ei kuitenkaan jaksa enää kantaa eikä siitä olisi ollut apuakaan, sillä kun menin alakertaan tarjoamaan apuani, oli vastauksena entistä kovemman luokan ärjyminen. Niinpä neiti huusi aikansa, kunnes hilasi itsensä yläkertaan portaiden ylätasanteelle kiukutteluasentoon.

1992330.jpg

Ja tässä viihdyttiin sitten taas pitkään. Mistään ei ollut apua, joten neidin piti antaa kiukutella aikansa. Tosin äitiä harmitti kiukuttelun pituus (kokonaisuudessaan n.50min.), sillä olisihan se ollut mukavaa aloittaa leikit hieman nopeammin. Siirryimme Jaakon kanssa (joka oli siis suostuvainen etenemään kiukuttelusessiostaan) olohuoneeseen lukemaan Puuha Pete-kirjaa ja jonkun ajan kuluttua Sara siirtyi ensin ruokapöydän alle raivoamaan ja kun neitiin ei kiinnitetty mitään huomiota, alkoi keittiössä hiljentyä ja pieni hikipäinen neiti nakersi nakkia istuen tuolin alimmalla tasolla. Lopulta myös luumut maistuivat ja Sara sai reippaudestaan huikeat kehut!

1992334.jpg

Oli vähän rankkaa...

Iltapäivä muutti onneksi kurssiaan ja jatkoimme alakerrassa mitä mukavimman junarataleikin kanssa.