Jotta meidän perhe mahtuisi samaan autoon Sintti-vauvan synnyttyä, piti ostaa uusi auto. Viime lauantaina raahauduimme koko perheenä autokauppaan, jossa isi oli jo katsellut erästä Volvoa sillä silmällä. Lapset eivät innostuneet, kun kerroimme, että mennään autokauppaan. "Ei autokauppaan!", oli lasten vastine äidin ja isin hihkuntaan. No, vaihtoehtoja ei ollut, mutta yllättäen autokauppa leikkipisteineen osoittautuikin kivaksi paikaksi, jossa (äidin kauhuksi) vierähti lähes kaksi tuntia. Sara ei olisi jaksanut koeajoa, sillä väsytti ja oli nälkä, mutta sen jälkeen oli kivaa, kun lapset saivat palkinnoksi reippaudestaan leikkiä omassa autossa ilman kenkiä.

No, auto tuli ostettua ja saimme sen maanantaina. Tiistaina, kun lähdimme Jaakon lääkärikäynnille, oli Sara surkeana, sillä hän ei olisi halunnut olla uudessa autossa. Neiti jaksoi parkua "ei tämä auto" viiden minuutin ajan, jonka jälkeen asia ilmeisesti meni perille. Muuta autoa ei ole ja tämä on hieno auto! Jaakko on ollut uudesta autosta alusta saakka innoissaan ja kun isi koeajolla kysyi, että onko tämä meidän uusi auto, oli Jaakko asiasta varma: "On!".

Nyt sitten puhutaan meidän Volvo-autosta. Ja kiva Volvo onkin, lapset nimittäin näkevät sieltä paremmin ulos, kun istuimet ovat jonkin verran korkeammalla. Tai ikkunat alemapana, kuinka vaan.