Vierailtuaan ilmailumuseossa lapset leikkivät ahkerasti uusilla lentokone-leluillaan. Sara lennätti lentokonetta, johon Jaakko Saraa kehuen totesi: "Tosi tosi nokkela olet, Sara!".

Jaakko pohti edelleen vierailuaan ilmailumuseossa: "Tosi upeita lentokoneita oli siellä."

Lapset istuivat ruokapöydässä, kun jokapäiväiseen tapaan jouduin rauhoittelemaan pöydässä heiluvaa Jaakkoa (sohii maidot päivittäin nurin). "Ihan rauhassa", sanoin, johon Sara jatkoi: "Ei oo mikään kiire!". Tuli vissiin Jaakolle selväksi.

Lapset lukivat lelulehtiä, mutta Sara ei löytänyt etsimäänsä ja pyysi Jaakon apua: "Löydä se (Puuha Pete) minulle!". "Joo, löydän!", vastasi Jaakko ollen varma taidoistaan.

Olimme koko perhe iltaruuan äärellä, kun keittiön lavuaarista kuului kummaa ääntä. Ikään kuin pesukone olisi ollut päällä ja viemäri hörpännyt vettä. Ihmettelimme ääntä (jonka alkuperästä ei siis mitään tietoa), mutta Jaakko tiesi, mistä on kyse: "Pesukone on mennyt väärään kurkkuun!".

Jaakko on edelleen kovin ennakkoluuloinen niin ruuan kuin kaiken muunkin kanssa. Tarjosin Jaakolle aamupalalla viiliä maisteltavaksi, johon Jaakko totesi tyynen rauhallisesti: "Minä syön parempi leipää."

Isi oli laittanut itselleen myöhäistä aamupalaa ja istui syömään sitä keittiön pöydän ääreen kirjan kera. Kuten niin monesti ennenkin, ampaisivat lapset samalla hetkellä keittiöön leikkimään häiriten isin ruokarauhaa. Isi pyysi Jaakolta, että menisivät Saran kanssa muualle leikkimään, jotta isi saisi syödä aamupalansa rauhassa. Jaakko tyytyi pyyntöön ja lähtiessään keittiöstä kannusti isiä: "Isi, sinä syöt varmasti todella hienosti!". Isi ei meinannut naurultaan saada aamupalaansa aloitetuksi...