Muutama yö sitten imetin Sinttiä makuuhuoneessamme (noin klo 06.30) ja ihmettelin, miksi makkarimme ovi oli niin auki. Olin laittanut sen lähestulkoon kiinni, jotta Sintin ääntelyt (=örinät) eivät herättäisi Saraa, joka on erittäin herkkä vauvan äänille. Tuijotin ovea jonkin aikaa unenpöppörössä, kunnes huomasin, että alakerran eteisen lattialla oli jotain. Ja se jokin oli Sara, joka nukkui mahallaan lattialla pikkupeittonsa kanssa. Herätin Mikon, joka kantoi Saran väliimme nukkumaan.

Aamulla sitten ihmettelimme tapahtunutta ja mietimme, miten Sara on lattialle päätynyt. Saralla on vauvan syntymän jälkeen ollut tapana tulla väliimme nukkumaan, jos hän on herännyt keskellä yötä (aamuyöstä).

Asia selvisi seuraavana aamuna, kun tilanne toistui, ainakin jossain määrin samanlaisena. Sara heräsi hieman ennen seitsemää, nousi sängystä ja tuli makuuhuoneemme ovelle. Nukuimme Mikon kanssa makkarissa, mutta emme vaivautuneet nousemaan, sillä odotimme Saran tulevan viereemme. Yläkerrassa oli valo päällä, joten Sara ilmeisesti luuli jonkun olevan yläkerrassa ja jäikin portille odottamaan, että joku tulisi avaamaan portin ja auttamaan rappusissa (osaa kulkea itse, mutta vaatii aamuisin siihen kaverin). Neiti siis istui lattialle portin viereen, mutta ei aikaakaan, kun väsy iski portinvartijaan ja Sara makasi pitkin pituuttaan pää yövalon vieressä. Jälleen piti laittaa Mikko-isi asialle, jotta saimme neidin pehmeämmälle alustalle.

Saran lattiallanukkumistaidosta saimme näytettä myös keskiviikkona Venlan vieraillessa meillä. Mikko joutui herättelemään lapsia ja hieman uneliaat Sara&Jaakko saapuivat yläkertaan Venlan seuraksi. Sara päätti lepäillä vielä hetkisen, mutta kaikkien yllätykseksi nukahtikin lattialle Venlan ajellessa autolla vierestä ja Jaakon juostessa lähestulkoon Saran päältä. Tältä meillä on siis näyttänyt viime aikoina... :o)