Joulunvietto alkoi meillä jo aatonaattona, jolloin vietimme oman perheen kesken "joulua". Olimme laittaneet kuusen olohuoneeseen illalla ja aamulla lasten noustessa yläkertaan näkyi villiä tuuletusta ja kuului iloisia riemukiljahduksia:

"JOULU! MEILLE TULI JOULU, JIPPII!"

Kyllä meitä vanhempia hymyilytti. Niin sitä sitten syötiin hieman aamupalaa, kaivettiin kuusenkoristeet esiin ja alettiin ripustaa koristetta toisen perään. Kuusen alaoksat notkuivat, kun pienet tontut laittoivat koristeita sinne minne ylsivät. Kun kuusi oli valmis, alkoi ulkona kuin taianomaisesti sataa lunta. Tuossa hetkessä Jaakko katsoi kuusta ja totesi: "Mahtavaa." :o)

Aamupäivällä lapset ulkoilivat isin kanssa, nukkuivat päiväunet ja heräsivät iloisina odottamaan joulupukkia. Vaan joulupukki olikin käynyt lasten nukkuessa päiväunia (lahjat olivat ilmestyneet kuusen alle). Sen tajuaminen sai Jaakon pettymään, sillä hän olisi halunnut koputtaa joulupukille ikkunassa. (meillä molemmat pelkäävät joulupukkia ja siksi oli suunniteltu sellaiset selitykset, ettei sisälle tule pukkia). No, ei muuta kuin pari puhelinsoittoa ja kas kummaa, joulupukilta tuli puhelu välipalalla istuville lapsille. Joulupukki (vai pitäisikö sanoa joulupukitar, heh heh) soitti ja pahoitteli kovasti, että oli niin kiireinen, ettei ehtinyt odotella lasten heräämistä: tekemistä oli paljon ja myös muille piti jakaa lahjoja, jotta ehtisi illaksi Korvatunturille. Saraa puhelimessa jutellut Joulupukki hieman jännitti, mutta Jaakko kiitti kauniisti lahjoista ja toivotti hyvät joulut. Sen jälkeen ei pukista enää puhuttu vaan riennettiin avaamaan melkoista lahjakasaa...

Paketeista paljastui ihania lahjoja: kirjoja, askartelusettejä, leluja ja vaatteita. Avasimme siis kavereilta saatuja lahjoja sekä äidin ja isin lapsille ostamat lahjat. Ehdottomiksi suosikeiksi nousivat Muumi-talo sekä Jaakon rakkaitakin rakkaammat työkalut.

Jaakko ei meinannut malttaa avata loppuja lahjojaan, kun vain nakutteli ja korjaili joka paikassa. "Onko täälläkin työkaluja?" kuului pikkumiehen suusta, kun äiti yritti tarjota avaamatta olevia paketteja. Iltasella maisteltiin vielä jouluruokia ja laulettiin yhdessä joululauluja kitaran säestyksellä. Isin soittaminen tosin vaihtui pääosin Jaakon soittamiseksi Sara huolehtiessa laulupuolesta.

Yksi joulun hassutuksista on ollut virallinen vessapiparimme. Ajattelin, että olisipa mukavaa saada yläkerran pikkuvessaankin jotain koristusta ja mikäs sen parempi, jos vessassa myös tuoksuu hyvälle. Jaakko on kovasti halunnut maistaa piparia, mutta toistaiseksi se on saanut olla koristeena. ;o)

Jouluaaton vietimme mummin ja ukin luona Mukkilassa. Tarkoituksenamme oli ulkoilla aamupäivällä, mutta "yllättäen" lähteminen puolen valtakunnan kanssa kesti (miten sitä pakattavaa aina riittää?!), joten hilauduimme suoraan sisään syömään päiväruokaa. Päiväunien aikaan saapuivat myös Elli ja Ami, joten lapsilla oli herättyään mieluista seuraa vastassa. Aattoilta sujui mukavasti kuusta koristellen, leikkien ja touhuten, joululauluja laulaen ja tietysti lahjoja avaten. Erityisesti Sara kunnostautui pakettien avaamisessa; neidille oli tärkeämpää pakettien aukominen kuin niiden sisältö. Jaakko puolestaan keskittyi lego-puimuriinsa, eikä taaskaan ollut sen kummemmin kiinnostunut lopuista lahjoistaan.

Tuiki tuiki tähtönen...

Koska Marja-mummu sairastui juuri ennen joulua, jäi joulupäivän vietto Hukkalassa väliin ja jäimme Mukkilaan yöksi. Joulupäivänä kävimme ulkoilemassa ja teimme kivan kävelylenkin raittiissa ilmassa. Katselimme hetken sorsia ennen kuin palasimme parin leikkipaikan kautta takaisin Mukkilaan. Joulupäivä sujui rennoissa merkeissä leikkien ja löhöillen ja palasimme kotiin vasta iltasella.