Meillä on jälleen ollut ilo vastaanottaa kavereita. Sunnuntaina kävi Vee (2v.4kk) äitineen ja maanantaina Venla (2v.1kk) & Hanna. Molemmat kaverit saivat Saralta paljon kutitusta ja haleja, ystävät ovat tärkeitä pienillekin!

Sara ja Vee leikkivät autoilla.

Viimeisen viikon aikana meillä on kuultu mm. seuraavia fraaseja ensimmäistä kertaa:

• "en usko!" - Sara kokeili äidin päättäväisyyttä, kun pyydettiin/käskettiin
• "ei kiitos" - Jaakko on alkanut käyttää tätä, kun ei enää halua jotakin (emme ole opettaneet tätä)

Jaakolla on ollut itsekehuisia viikkoja, hän on omien sanojensa mukaan mm. mainio poika, taitava poika ja reipas poika. Toki Jaakko kehuu myös muita ja tuhmuuksien jälkeen Jaakko pyytää anteeksi: "Anteeksi. Se oli vahinko!" Joka kerta muistutamme, että ei se nyt ihan niin mennyt, mutta siinä vaiheessa kaksikko on jo sulassa sovussa seuraavien juttujen parissa. Selvitä siinä sitten yksinäsi vahinko-käsitettä... ;o)

Jaakon viimeaikaisia lempipuuhia on ollut mm. maatilalla ja autoilla leikkiminen, (leikki) ruuan valmistus ja sen tarjoaminen muille sekä onkiminen.

.

Sara ja Jaakko ongella.

Onkileikki jatkui eilen n. 1,5h ja jossain välissä Jaakosta tuli palomies. Sara on sitten kai palomiehen muija. ;o)

Sara on ollut viimeiset pari päivää todella tyytyväisellä tuulella, vaikka melkoinen velmu onkin. Sanotaan, että vauvaan sopeutuminen kestäisi (olikos se nyt) 6 viikkoa ja se aika meillä on jo reippaasti ylitetty. Kovasti neiti kuitenkin koettelee äitiä ja isiä, vanhaan perinteiseen tyyliin joka asiasta juostaan karkuun ja heittäydytään makaroniksi. Pipejä tulee joka käänteessä ja niitä itketään sydäntäsärkevästi. Kipakka neiti saa myös jatkuvasti riitaa aikaiseksi ärsyttäessään tai kiusatessaan Jaakkoa tahallaan.

Toisaalta Sara on hellä ja huomaavainen meitä kaikkia kohtaan. Jos äiti komentaa Jaakkoa useammin kuin kerran, puuttuu Sara asiaan ja käskee äidin olla hiljaa. Tai jos vauva inahtaa, huomauttaa Sara edelleen siitä heti äidille. "Mun oma siskovauva" saa suukkoja ja haleja päivittäin lähes yliannostuksen verran. Saran lempparipuuhia ovat olleet mm. Muumitalolla (pikkuinen rantamökki) ja linnalla leikkiminen, nukkevauvojen hoito sekä lukeminen. Jostain kumman syystä Sara monesti katselee kirjoja nurinpäin, ei tunnu haittavan lainkaan...

Jaakko: "Mä en halua olla kuvassa!"

Olemme eilen ja tänään pohtineet mitä kaikkea vauva osaa ja ei osaa. Keskustelujen lopputulos on se, että meidän vauva osaa syödä tissistä maitoa, hymyillä ja puhua vauvakieltä. Tulevia taitoja ovat leluun tarttuminen ja ruuan (mm. perunan ja porkkanan) syöminen. Samalla olemme jutelleet Saran ja Jaakon vauva-ajasta. Molempia alkoi kiinnostaa oma kävelemäänoppiminen, joten tänään katselimme pitkät pätkät digikameralla otettuja videoita tietokoneelta. Molemmat lapset olivat hämmentyneitä omista, jo tapahtuneista, tekemisistään. Etenkin Sara oli totinen; Jaakkoa nauratti, jos videoissa tapahtui jotain hauskaa. Äidin komentaminen jäi pohdituttamaan koko illaksi: eräällä videolla äiti komensi 9,5kk ikäistä Jaakkoa, joka yritti koskea digibox:iin ja äiti sanoi monta kertaa peräkkäin "ei!", jonka seurauksena Jaakolla oli paha mieli. Tätä pohdittiin ja juteltiin moneen kertaan: äiti ei ollut vihainen vaan komensi Jaakkoa, äiti sanoi "ei", kun digibox:iin ei saa koskea jne. Pääasiassa hyväntuulisia videoita oli kuitenkin hauska katsella, taidetaan jatkaa "projektia" huomenna.

Koska videot oli äidin mielestä hellyyttäviä, on pakko lisätä tähän yks kaikkien katseltavaksi. Siinä lökäpöksyt Sara ja Jaakko 9,5kk tanssii, Sara pääasiassa heijaten sivuille, Jaakko ylös alas. Kukin tyylillään! Miten ne on olleet joskus noin pieniä ja suloisia, ja vielä aivan samanlaisin elein ja ilmein kuin nytkin?! Vilkaisepa!